Jopa noin 80 prosenttia lapsettomuushoitoja saaneista suomalaispariskunnista saa ennemmin tai myöhemmin lapsen.
Siitä huolimatta hoitoihin hakeutuvien määrä ei ole suuremmin lisääntynyt viime vuosina. Se on arviolta 3?000 parin luokkaa vuodessa.
Ehkä suurin syy on pelko.
Vaikka lapsen saaminen luonnonmukaisin keinoin alkaisi näyttää hyvin epätodennäköiseltä, iso osa ihmisistä lykkää lapsettomuushoitoihin lähtöä pitkään tai loputtomiin.
Kynnystä nostaa hoitojen psyykkisesti ja fyysisesti raskas maine. Kauhuskenaarioissa prosessia pidetään mielenterveyden ja parisuhteen tuhona.
–Lapsettomuus on monille siihenastisen elämän suurin kriisi, muistuttaa psykologi Mirka Paavilainen lapsettomuusklinikka Ovumia-Fertinovasta Tampereelta.
–Kyse on pääsääntöisesti 20–40-vuotiaista ihmisistä, joille tilanne tulee eteen yllätyksenä. Se voi olla sokki.
Hoidot ovat kehittyneet 2000-luvulla huomattavasti.
Ainakin kalliimmalla yksityisellä puolella on resursseja palvella hoitoon hakeutuneita kokonaisvaltaisesti. Heille pystytään antamaan aikaa ja yksilöllistä huomiota.
–Voimme vähentää ihmisen armottomuutta itseään kohtaan, Mirka Paavilainen kiteyttää.
–Itse tarjoan klinikalla tarvittaessa muun muassa psykoterapiaa, stressinhallintaa ja kehollisia harjoituksia. Niillä helpotetaan vaikeimpia pelkoja ja muita tunteita.
Sellaiset voivat ilmetä seksiongelmina, masentuneisuutena ja suruna sekä merkityksettömyyden tunteena. Kyse on eksistentiaalisesta eli ihmisen koko olemassaoloon liittyvästä kriisistä.
Monet pelot ovat perua 1990-luvulta ja sitä varhaisemmilta vuosikymmeniltä. Vanhat legendat elävät yhä: hoidot aiheuttavat kipua, ja pää sekoaa.
Tuoreen tutkimuksen mukaan pysyviä vaikutuksia ei kuitenkaan yleensä jää, vaikka lasta ei hoitojenkaan jälkeen tulisi. Lapsettomuus ei esimerkiksi heijastu avioerojen määrään.
–Jopa negatiivinen lopputulos voi tiivistää parisuhdetta, Mirka Paavilainen toteaa.
–Suurimmalla osalla elämä jatkuu. Siihen löytyy muita sisältöjä.
Paavilaisen mukaan menneen maailman käsitys lapsettomuudesta häpeänä ja jopa tabuna on onneksi väistymässä. Apua on ollut muun muassa sosiaalisesta mediasta vertaistukiryhmineen.
–Todella iloinen olen siitä, että tunnetut ihmiset ovat puhuneet aiheesta julkisuudessa positiiviseen sävyyn. Esimerkeillä on merkitystä.
Mirka Paavilainen on itse adoptioäiti.
–Aikoinani minäkin kävin hoidoissa. Ei minulla siis aiheesta mitään kirjanoppineen ruusuista kuvaa ole.
–Silloin reilut kymmenen vuotta sitten adoptio oli kuitenkin helpompi vaihtoehto. Se oli meiltä tietoinen ratkaisu.
Sittemmin kansainväliset adoptiot ovat muuttuneet. Paavilaisen mukaan "ainahan voi adoptoida" ei ole enää entisenkaltainen vaihtoehto. Siksi moni jatkaa hoidoissa pitempään ja onnistuukin.
ILARI TAPIO