Valtaosa suomalaisista omaishoitajista jättää yhä lakisääteiset vapaansa käyttämättä, kerrotaan Omaishoitajaliitosta.
Vähintään 350 000 suomalaista kantaa omaishoitajan tapaan päivittäin vastuuta läheisestään, mutta heistä vain noin 51 000 on sopimusomaishoidon piirissä. Sopimusomaishoitajilla on aina oikeus vähintään kahteen vapaavuorokauteen kuukaudessa. Jos sitovaa hoitotyötä on päivittäin, vapaavuorokausia voi olla vähintään kolme kuukaudessa.
Omaishoitajaliiton vuoden 2024 omaishoitajakyselyn mukaan vain 38 prosenttia sopimusomaishoitajista sai tuolloin pidettyä kaikki tai lähes kaikki lakisääteiset vapaapäivänsä. Käytännössä valtaosa vapaista jäi siis käyttämättä, kertoo Omaishoitajaliiton Etelä-Suomen aluevastaava Matti Mäkelä.
– Tilanne on pysynyt pitkään samankaltaisena, eli näyttää siltä, että jokainen omaishoitajasukupolvi vuorollaan törmää tähän samaan ongelmaan: vapaita on vaikea pitää, vaikka laki takaa ne. Omaishoitosopimusten määrä on kasvanut merkittävästi 20 vuodessa, mutta vapaajärjestelyt eivät ole kehittyneet samassa tahdissa.
Mäkelän mukaan vapaavuorokausien pitämisen suurimpana esteenä on tilapäishoitopaikkojen liian vähäinen määrä tai se, että ne eivät sovi hoidettavien tarpeisiin.
Moni kokee ongelmaksi myös asiakasmaksun, jota hyvinvointialue voi periä vapaavuorokausien ajalta. Tänä vuonna maksu on enintään 13,70 euroa vuorokautta kohti.
– Palvelujen karsiminen on pidentänyt matkoja tilapäishoitopaikkoihin, mikä kasvattaa kustannuksia entisestään.
Mäkelän mukaan moni omaishoitaja ei myöskään tiedä, millaisia tapoja vapaavuorokausien pitämiseen olisi olemassa. Hänen mielestään omaishoitajat tarvitsisivatkin selkeämpää ja yksilöllisempää ohjausta hyvinvointialueilta.
– Esimerkiksi palvelusetelien käyttö on yleistynyt vapaiden järjestelyissä, ja varsinkin ikäihmiselle voi olla hankalaa hahmottaa, mitä hänen pitäisi tehdä ja miten voisi lähteä vertailemaan eri palveluntuottajia.
Mäkelä huomauttaa, että vapaajärjestelyjen tekeminen voi tuntua ylipäätään raskaalta tai jopa ylivoimaiselta hoivatilanteessa.
Hoitopaikan laatu voi epäilyttää
Mäkelän mukaan Suomessa tarvittaisiin tilapäishoitopaikkojen lisäksi paljon enemmän kotiin tuotavia vapaajärjestelyjä. Monelle hoidettavalle koti on ainoa paikka, jossa hoito käytännössä onnistuu. Myös tuttavat ja muut läheiset voisivat useammin toimia sijaisomaishoitajina, jos vain järjestelyjä kehitettäisiin enemmän siihen suuntaan.
Tampereen yliopiston yliopistonlehtori ja sosiaaligerontologian dosentti Lina Van Aerschot kertoo, että merkittävä syy vapaavuorokausien pitämättä jättämiseen on kokemus vuorohoitopaikan riittämättömästä laadusta.
– Moni kokee, että omainen joutuu siellä vain makaamaan sängyssä tai hoito ei ole muuten riittävän hyvää. Omaishoitajat usein ajattelevat, että heillä on kunniatehtävä, ja he antavat hirveästi aikaa ja vaivaa siihen, että läheisellä on kaikki hyvin ja joka päivä vaikka jotain aktiviteettia.
Van Aerschot huomauttaa, että omaishoitajilla on herkästi taipumusta hieman tarpeettomaankin venymiseen ja epäitsekkyyteen: vaikka vuorohoitopaikka ei täyttäisi kaikkia kriteerejä, se voisi ainakin joskus olla silti hyvä ratkaisu.
Van Aerschotin mukaan varsinkin muistisairaille muutaman päivän ajaksi hoitopaikkaan siirtyminen saattaa kuitenkin aiheuttaa niin suurta sekavuutta, että palautuminen kotona voi viedä useita päiviä.
– Koko ruljanssi voi olla niin työläs, että vapaat jäävät siksi pitämättä.
