VIIKON VIERAS: Tuleva hiihtoloma tuo vipinää ja hännänhuisketta Vikbyn koira- ja kissahoitolaan.
Jo täyteen varattujen koirapaikkojen lisäksi hoitoon mahtuisi vielä muutama kissa.
– Vaasasta lähtevien suorien lentojen vaikutus on näkynyt meillä hyvin, ja kysyntä on koko ajan kasvavaa, kun ihmiset matkustavat ympäri vuoden. Hoitolan suurinta sesonkia ovat lasten loma-ajat, ja myös joulun alla on pitkäaikaisia asiakkaita, kertoo yrittäjä Reija Lehikoinen.
Hoitolalla on pitkä historia.
Maj-Britt Mattsson piti Vikbyssä aikanaan eläintarvikemyymälää. Asiakkaiden ehdotuksesta hän rakensi koirahoitolan vuonna 1992.
– Olin pitkään asiakkaana omien koirieni kanssa, kunnes vuonna 2005 lähdin mukaan yritykseen. Päätimme samalla lopettaa myymälän ja keskittyä hoitolatoimintaan.
Hoitolan laajennus toi kolmanneksen lisätilaa. Ulkona on kuusi suurta juoksutarhaa, joihin kukin koira viedään ulkoilemaan vähintään kolmesti päivässä.
Lehikoisen mukaan ruokailu ja ulkoilu tapahtuvat päivittäin aina samalla aikataululla, sillä se tuo hoidokeille myös turvallisuuden tunnetta. Päivisin radiot soivat joka siivessä, ja iltaulkoilun jälkeen hiljaisuus alkaa kello 22.30.
– Moni sitä ihmettelee, mutta hiljaista täällä todellakin on, sillä eläimet oppivat nopeasti säännöllisen rytmin.
Lehikoiselle koirat ovat elämäntapa.
– Koirat ovat olleet aina elämässäni. Olin yksivuotias, kun perheeseemme tuli ensimmäinen saksanpaimenkoira, ja olen ikäni kasvanut niiden kanssa. Vanhempani pitivät aikanaan Liedossa Suomen ensimmäisiä hoitoloita, joiden toiminnassa olin jo alle kouluikäisenä kovasti mukana.
Lehikoinen sai 16-vuotiaana lahjaksi oman saksanpaimenkoiran. Siitä lähtien hän on harrastanut palveluskoiratoimintaa ja on myös mukana Vaasan seudun palveluskoiraharrastajissa.
– Minulla on ollut kaikkiaan yhdeksän saksanpaimenkoiraa. Nykyisen 2,5-vuotiaan saksanpaimenkoirani kanssa harjoittelemme tottelevaisuutta ja metsäjälkiä.
Lehikoinen muutti 23-vuotiaana Turusta Vaasaan työn perässä.
Hän oli kaksikymmentä vuotta osastopäällikkö, minkä jälkeen hän jatkoi tavaratalonjohtajana. Opintovapaalla kypsyi ajatus yrittäjyydestä.
– Takana oli jo 25 vuoden mittainen ura, ja minulle kävi kuten monelle muulle, että harrastuksesta tuli työ.
Hoitolan pitäminen on kokonaisvaltaista, ja työtä riittää seitsemäksi päiväksi viikossa.
– Eläimet ovat mukavia työkavereita, ja niiltä saa heti aidon palautteen. Työ on myös palkitsevaa. Kun aralta koiralta saa luottamuksen, se tuntuu molemmin puolin mahtavalta. Päivääkään en ole katunut uudelle uralle lähtemistä.
– Kuutisen vuotta meillä on ollut kanta-asiakkaana esimerkiksi kultainennoutaja Coco, jonka omistaja toi kerran Helsingistä asti junalla perille, kun auto oli hajonnut. Mieleen on jäänyt myös pieni chihuahua Touko, joka polleana kulki tarhassa ison tanskandogin rinnalla.
Tiiviiseen arkeen tuo tauon jokasyksyinen matka Italiaan, jonne Lehikoinen ja Mattsson matkaavat koiran kanssa autolla.
– Italia on meille kuin toinen kotimaa. Syksyllä siellä on vielä ihanat säät, ja nautimme upeista maisemista ja hyvästä ruuasta. Matkan aikana tapaamme myös tuttuja ja ystäviä.
– Matkaamme paikoissa, joissa voi kokea aitoa Italiaa ja myös puhua italian kieltä. Monet paikalliset siunailevat mammamiaa, kun tulemme omalla autolla Suomesta asti. Matkanteossa on oma viehätyksensä, jota odottaa joka vuosi.
Raija Koivisto