Monet Suomeen tulleet ukrainalaiset pakolaiset osallistuvat aktiivisesti ortodoksisen seurakunnan toimintaan. Kirkko tukee omalta osaltaan heidän sopeutumistaan Suomeen, ja vastavuoroisesti ukrainalaisilla on rakentavaa annettavaa, sanoo isä Vladimiros Rusanen Turun ortodoksisesta seurakunnasta.
– Ukrainalaiset ymmärtävät, mitä on olla pakolainen ja eksyksissä. Heidän äänensä on tosi tärkeä kirkolle, Rusanen sanoo.
– Hengellisyydellä on tärkeä merkitys ukrainalaisille. Kirkko toimii yhtenä kotouttavana väylänä.
Suomen ortodoksinen kirkko on perinteisesti monikielinen: kirkon jäseninä on kaikkiaan lähes neljääkymmentä eri äidinkieltä puhuvia ihmisiä. Esimerkiksi Turun ortodoksisen seurakunnan jäsenistä noin 40 prosenttia puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea.
Ukrainalaiset ovat pääosin ortodokseja, joten heidän tultuaan useat suomalaiset ortodoksisten seurakuntien papit ja kanttorit ovat ryhtyneet opiskelemaan ukrainaa.
Suomeen tulleita ukrainalaisia tukee kotoutumisessa muun muassa ortodoksinen hyväntekeväisyysjärjestö Filantropia. Se aloitti vuonna 2023 Yhdessä kirkossa -hankkeen, jonka osa-aikaiseksi järjestötyöntekijäksi on palkattu ukrainalainen pappi Serhii Danilov.
– Kohdataan ukrainalaiset pakolaiset samalla tasolla, sanoo Rusanen.
Ortodoksinen kirkko tekee myös yhteistyötä ukrainalaistaustaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Kirkon diakonia pystyy antamaan jonkin verran aineellista apua. Turussa ukrainalaisille on annettu muun muassa jouluavustusta, Rusanen kertoo.
Kun ukrainalaiset osallistuvat seurakunnan toimintaan vapaaehtoisina ja luottamushenkilöinä, he saavat kokemusta hyvin toimivasta hallinnosta. Esimerkiksi kirkon taloudenpito on Rusasen mukaan Suomessa huomattavasti läpinäkyvämpää kuin Ukrainassa.
– He ovat usein yllättyneitä siitä, miten ortodoksinen kirkko Suomessa toimii. Kun he palaavat omaan maahansa, tästä kokemuksesta voi olla hyötyä.
Liturgia osin ukrainaksi
Uspenskin katedraalissa Helsingissä toimitettiin sunnuntaina liturgia suomen ja ukrainan kielillä Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispan Elian johdolla. Useissa muissakin Suomen ortodoksisissa seurakunnissa muistetaan sodan uhreja ja rukoillaan rauhan puolesta. Maanantaina tulee kuluneeksi kolme vuotta siitä, kun Venäjä aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa.
Turussa kuukauden ensimmäisen sunnuntain liturgia toimitetaan kirkkoslaaviksi ja ukrainaksi, ja siihen osallistuu säännöllisesti noin 50–100 ukrainalaista.
Isä Vladimiros Rusanen huomauttaa, että liturgian kieltä ei välttämättä tarvitse ymmärtää – rukous ja pyhyyden kokeminen on mahdollista joka tapauksessa.
Osa seurakuntalaisista on taustaltaan venäläisiä.
– Meidän seurakunnassa ei tietääkseni ole ilmennyt riitoja, Rusanen sanoo.
Rusanen muistuttaa, että Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin eikä nykyisin tee yhteistyötä Moskovan patriarkaatin kanssa. Venäjän ortodoksinen kirkko on avoimesti asettunut tukemaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.
Juhlapyhinä tullaan kirkkoon
Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan yli 70 000 ukrainalaiselle on myönnetty tilapäistä suojelua Suomessa Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen vuosina 2022–2024. Siitä, miten moni heistä on mahdollisesti palannut Ukrainaan, ei Maahanmuuttovirastossa ole varmuutta.
Turun ortodoksisen seurakunnan alueella asuu noin 6 000–7 000 ukrainalaista, Rusanen kertoo. Heistä noin 150 on liittynyt Turun seurakunnan jäseniksi. Määrä on Rusasen mukaan kasvanut nopeasti. Turun ortodoksisen seurakunnan alueeseen kuuluvat myös muun muassa Rauma ja Salo.
Pääsiäisenä kirkkoon odotetaan paljon niin ukrainalaisia kuin muitakin ortodokseja.
– Monille ortodokseille kirkossa käymisen pääpaino on suurissa juhlissa, toteaa Rusanen.
Suomeen tulleiden ukrainalaisten halu kuulua kirkkoon näkyy myös siten, että lapsia tuodaan kastettaviksi. Rusanen kertoo, että Turussa kastetaan noin kaksi ukrainalaislasta viikossa. Kastetilaisuus pidetään kaksikielisenä, osin suomeksi ja osin ukrainaksi.
Turun ortodoksisen seurakunnan ensimmäinen kokonaan ukrainankielinen liturgia järjestettiin helmikuun puolivälissä. Siihen osallistui noin 60 ihmistä.
– Heille se oli hyvin tärkeä, sanoo Rusanen.
