Politiikassa näyttää joka puolueessa olevan käynnissä erikoinen kilpailu. Ei siitä, kenellä on parhaat ratkaisut, vaan siitä, kenellä on kovin meteli.
Mitä yksinkertaisempi slogan, sitä enemmän peukkuja. Mitä vähemmän faktoja, sitä enemmän näkyvyyttä.
Kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään. Jos sydämesi pitäisi leikata, valitsisitko kirurgin vai henkilön, joka huutaa odotushuoneessa kovimmin? Jos talosi sähköt pitäisi korjata, kutsuisitko paikalle ammattilaisen vai somevaikuttajan?
Miksi yhteiskunnan miljardien eurojen päätöksissä hyväksymme sen, että äänenvoimakkuus korvaa asiantuntemuksen?
Demokratia tarkoittaa sitä, että jokaisella on ääni. Se ei tarkoita sitä, että kaikki mielipiteet olisivat yhtä hyvin perusteltuja.
Kun päätöksiä tehdään tunteella tiedon sijasta, lopputuloksen maksavat lopulta ne samat ihmiset, joiden puolesta kovinta meteliä pidettiin.
Ennen kuin seuraavan kerran hurraamme nokkelalle heitolle tai räväkälle videolle, kysytään yksinkertainen kysymys: Haluammeko asioistamme päättävän henkilön, jonka tiedot ovat alakoulun tasolla, vai aidon asiantuntijan, joka ymmärtää mistä puhuu?