Näemme mediassa muokattuja kuvia päivittäin. Miksi kuvia muokataan ja miten muokatut kuvat voi tunnistaa? Tässä artikkelissa tarkastellaan kuva- ja videoväärennöksiä ja motiiveja niiden taustalla.
Valokuvien käsittelyyn tarvittava teknologia ja taidot ovat yhä useampien saatavilla, joten erilaiset muokatut tai väärennetyt kuvat ovat myös osa monen jokapäiväistä mediamaisemaa. Kuten faktantarkistaja Johanna Vehkoo on todennut, kun jostain aiheesta on liikkeellä paljon informaatiota, siitä on liikkeellä myös misinformaatiota ja disinformaatiota – tahattomasti tai tahallisesti levitettävää harhaanjohtavaa tietoa. Kuvaväärennöksiä tai harhaanjohtavaa käyttöä onkin siis odotettavissa ainakin päivän kuumista uutis- ja puheenaiheista.
Lähes kaikkia perinteiseen mediaan (tv, lehdistö) ammattimaisesti tuotettuja kuvia on muokattu ainakin jonkin verran. Muokkaaminen (runsaskin) on yleistä myös sosiaalisen median käyttäjien kuvissa. Sekä ammattimaisissa että muissa kuvissa valaistuksen muokkaus tai tiukempi rajaaminen onkin joskus paikoillaan, jotta kuvan sisältö pääsee oikeuksiinsa tai kohteena ollut henkilö tulee paremmin esiin. Median ammattilaisten ottamien kuvien lisäksi sosiaalisessa mediassa jaettavia valokuvia voidaan pitää uutiskuvan tavoin todistusvoimaisina dokumentteina uutistapahtumista tai -ilmiöistä.
Nykyisessä mediamaisemassa on tärkeää tiedostaa, että valokuva ei ole koko totuus todellisuudesta. Joskus median kuvia tulkitaan väärin tai puutteellisesti, joskus taas muokatuilla kuvilla halutaan tahallaan johtaa harhaan tai aiheuttaa hämminkiä. Muokkaamisen taustalla voi olla paljon muitakin kuin esteettisiä syitä: niillä voidaan yrittää harhauttaa yleisöä esimerkiksi ideologian levittämisen, klikkauksien eli rahan ansaitsemisen, vallan tavoittelun tai vaikka vain viihteenkin vuoksi. Median käyttäjien täytyy oppia tunnistamaan haitalliset kuva- ja videoväärennökset, joilla heihin yritetään vaikuttaa. On myös tärkeää tiedostaa, että ihmiselle on joskus psykologisesti luontaista uskoa disinformaatioon, mutta sitä vastaan voi taistella.
Kuvan tai videon ei tarvitse välttämättä olla edes muokattu, jotta sillä voi harhauttaa. Kontekstista irrottaminen tai erilaiseen kontekstiin liittäminen voi olla tehokasta, sillä valokuvaa ja videota pidetään erittäin todistusvoimaisina tallenteina. Esimerkiksi tyypillisesti muualla kuin Euroopassa tai USA:ssa tapahtuneista luonnonkatastrofeista tai muista onnettomuuksista leviävät kuvat saattavat olla vanhoja kuvia aivan muista uutistapahtumista. Kuvia voidaan myös tulkita väärin. Esimerkiksi tämä kuva Australian maastopaloista sai suurta julkisuutta, kun sitä tulkittiin Nasan ottamana valokuvana.
Videoväärennokset yleistyvät tulevaisuudessa – teknologia on jo saatavilla sovelluksina
Videoväärennöksiä on monen tasoisia kuten kuvaväärennöksiäkin. Varsinaisesti videota ei tarvitse edes muokata, jotta sitä voi käyttää mis- tai disinformaation levittämiseen. Videon voi vaikka vain irrottaa alkuperäisestä kontekstistaan eli asiayhteydestään tai väittää sillä olevan muuta kuin siinä oikeasti on. Kuitenkin jo lähes millä tahansa älypuhelimella tai tietokoneella voi ihan ilmaisin sovelluksin hidastaa tai nopeuttaa videota, videoklippejä voi leikata niin että poistaa osan asioista tai videoklippejä voi leikata yhteen eri asiayhteyksistä. Videoita voi myös manipuloida syvemmin teköälyn ja koneoppimisen avulla. Tämäkin teknologia on jo tavallisten käyttäjien saatavilla esimerkiksi faceswap-ominaisuuden sisältävissä some-sovelluksissa.
Eri videoita yhdistämällä on tehty ihan uskottavia väärennöksiä. Suomalaisten somessa levisi syksyllä 2019 "matalaväärennösvideo", jossa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho kysyy eduskunnassa vihreiden sisäministeri Maria Ohisalolta, meneekö ulkomaalaisten turvallisuus suomalaisten turvallisuuden edelle. Ministeri Ohisalon myöntävä vastaus on leikattu toisen päivän keskustelusta, jossa hän vastaa eri kysymykseen. Matalaväärennökseksi, shallow-fakeksi, lasketaan myös video, jota on vaikka hidastettu niin, että sillä esiintyvä henkilö vaikuttaisi esimerkiksi olevan juovuksissa tai muuten sekaisin. (Vehkoo 2019a.)
Syväväärennöksellä taas tarkoitetaan tekoälyn avulla muokattua videota, jossa esiintyvälle henkilölle on esimerkiksi voitu vaihtaa käsittelyohjelmassa toisen henkilön kasvot. Tämä Ylen artikkeli käsittelee deepfake-videoita hyvin perusteellisesti. Siinä käydään läpi historiaa, tekemisen perusteet, sovelluksia sekä ongelmia, joita syväväärennetyt videot aiheuttavat. Deepfake-lajityyppi on peräisin kostopornosta, mutta melko suosittua on myös "näyttelijän vaihtaminen toiseksi" tunnetuissa elokuvissa. (Hallamaa ym. 2019.)
HS:n Nuorennushuijaus-jutun mukaan samantyyppistä teknologiaa on hyödynnetty jo vuonna 200 Benjamin Buttonin ihmeellinen elämä -elokuvassa, jossa päähenkilön elämänkaari kulkee takaperin vanhuudesta vauvaksi. Nykyään ikonisten näyttelijöiden nuorentamista elokuvan joitakin kohtauksia varten käytetään termiä "de-aging". Tekoälyn avulla on myös mahdollista herättää henkiin jo kuollut näyttelijä näyttelemään uusissa elokuvissa. Kasvojen ja kehon käytön tekijänoikeudet tosin herättävät keskustelua.
Näin kuvia ja videoita voi tutkia, jos epäilee väärennöstä
Käänteinen kuvahaku on hyvä tapa selvittää, missä ja mihin tarkoitukseen kuvaa on käytetty ensimmäisen kerran. Käänteisen kuvahaun ominaisuus on lähes kaikissa selaimissa ja se toimii kaikissa suunnilleen samoin. Myös TinEye on työkalu käänteiseen kuvahakuun. Esimerkiksi Googlen Chromea käyttäessä valitaan ensin tietokonenäkymässä ylhäältä oikealta "Kuvahaku", sitten hakukentästä "Hae kuvan perusteella". Hakea voi joko liittämällä kuvatiedoston tai url-osoitteen hakukenttään. Eri kuvahakuja kannattaa käyttää rinnakkain, sillä ne voivat antaa erilaisia tuloksia, joita voi sitten verrata keskenään.
Jos kuvassa on vielä mukana kameran tallentama exif data, siitä voi selvittää monia teknisiä tietoja, kuten tarkan ottamishetken ja sijainnin. Näitä voi tutkia lisää erityisillä exif data -työkaluilla, joita on verkossa useita. Jos exif data puuttuu, Wolfram Alphan tilastotiedon avulla voi tutkia vaikkapa millainen sää kuvan väitetyllä ottamishetkellä kyseisellä paikkakunnalla on oikeasti ollut. Jos epäilee Photoshoppausta, kuvaa voi tutkia FotoForensics-työkalulla . (Vehkoo 2019b: 135–138.)
Esimerkiksi seuraavat sivustot tai profiilit tekevät "kuvien faktantarkistusta". Niistä voi käydä katsomassa, mitä kuvia ne ovat tunnistaneen väärennöksiksi ja vinkkejä huijausten tunnistamiseen.
Videoväärennöksen tutkimisessa voi myös yrittää aloittaa exif datasta, jos se on saatavilla, ja suhteuttaa se siihen, mitä videosta väitetään. On ehkä mahdollista, että tulevaisuudessa alkuperäinen videokuva voitaisiin jotenkin vesileimata. Kannattaa myös pohtia, onko video "liian hyvä ollakseen totta": onko tämä tehty, koska tätä on odotettu tai tällainen voisi olla mahdollista? On myös selvitettävä, onko videon sisältö ristiriidassa muiden aiheesta kertovien lähteiden kanssa. Feikiksi epäillyssä videossa kannattaa tarkkailla etenkin silmänräpäytyksiä, sillä ne on vaikeinta saada toimimaan luonnollisesti. Yksi vaihtoehto on käyttää jotakin sovellusta sen selvittämiseksi, onko videota muokattu tekoälyn avulla tai muuten. (Hallamaa ym. 2019.)
Ja lopuksi: kun törmäät disinformaatioon, älä jaa sitä eteenpäin. Misinformaatio leviää myös silloin, kun sitä jaetaan korjaamistarkoituksessa. Jos haluat korjata virheelliset tiedot, kerro virheellisyydestä tiedon levittäjille, raportoi alustalle tai sovellukselle, jossa materiaalia on levitetty, ja tee päivitys, jossa kumoat virheellisen tiedon jakamatta kuitenkaan kyseistä kuva- tai videomateriaalia ohessa.
Lähteet:
Hallamaa, Teemu; Kanerva, Joel; Arponen, Taneli; Tuominen, Stina & Lampén Mårten 2019: Syvä huijaus. Yle.fi. Julkaistu 6.9.2020. Viitattu 20.4.2020.
Typpö, Juho 2019: Nuorennushuijaus. Hs.fi. Julkaistu: 4.12.2019. Päivitetty 4.12.2019. Viitattu 21.4.2020.
Vehkoo, Johanna 2019a: Valheenpaljastaja: Näin meitä huijattiin vuonna 2019 – moneenko vipuun menit? . Yle.fi. Julkaistu 26.12.2019. Viitattu 20.4.2020.
Vehkoo, Johanna 2019b: Valheenpaljastajan käsikirja. Kosmos.
Vehkoo, Johanna 2020: Valheenpaljastaja: Näin tunnistat kuvahuijauksen ja jäljität valokuvia verkossa. Yle.fi. Julkaistu 2.2.2020. Viitattu 21.4.2020.
Hanna Hietikko
