Tapahtumarikas urheilukesä on tarjonnut vaasalaisille sekä ilon että pettymysten hetkiä. Muutaman viime viikon aikana on ollut mukava lukea, kuinka neljä vaasalaisseuran edustajaa on pistänyt parasta pöytään kauden tärkeimmissä kisoissa.
Onnistumisia on tullut kolmessa eri lajissa sekä SM-, EM- että MM-kisoissa. Mestaruuden voittaminen tai mitaleille pääseminen on lajista riippumatta kova juttu, ja sitä eivät kaikki aina osaa riittävästi arvostaa.
Masters-uinnin MM-kisat Singaporessa olivat menestys Hannu Kuokkaselle. Vaasan Uimaseuraa edustava Kuokkanen nappasi 75–79-vuotiaiden sarjassa kultaa 50 metrin perhosuinnissa. Lisäksi rintauinnissa palkinnoksi tuli kaksi hopeaa ja yksi pronssi.
Menestystä tuli myös beach volleyn alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa, kun Vaasan Kiiston Veeti Viljamaa ylsi Aleksi Hännisen kanssa upeasti hopealle. Saavutus on todella harvinaista herkkua suomalaisille poikapelaajille, sillä ensimmäinen ja ainoa mitali tätä ennen tuli 20 vuotta sitten.
Veetin pikkuveli Konsta Viljamaa puolestaan nappasi Niilo Kilpisen kanssa SM-kultaa U18-sarjassa.
Vaasalaisia on nähty vuosien varrella kiitettävään tahtiin myös erilaisten kamppailulajien kansallisella ja kansainvälisellä huipulla. On ollut hienoa huomata, että osa heistä on ryhtynyt oman uransa jälkeen valmennushommiin.
Tuorein arvokisamitalisti on Vaasan Voima-Veikkoja edustava 20-vuotias painija Oliver Pada, joka väänsi ja taisteli 72-kiloisten sarjassa pronssimitalin U20-nuorten MM-kisoissa.
Oli kyseessä sitten yksilö- tai joukkuelajin urheilija, niin terveenä pysyminen, omien taitojen kehittäminen ja huippukuntoon pääseminen kauden tärkeimmillä hetkillä ovat avainasioita menestystä tavoiteltaessa.
Olisi liian helppoa, jos eniten harjoittelevat komeilisivat tuloslistojen ja sarjataulukoiden kärkisijoilla. Kovaa täytyy harjoitella, mutta monet urheilijat ja valmentajat ovat huomanneet, että määrän sijaan pitää ja kannattaa satsata myös laatuun, monipuolisuutta unohtamatta.
Levon ja ravinnon merkitystä ei voi missään nimessä väheksyä. Sen on onneksi ainakin suurin osa huippu-urheilun kanssa mukana olevista oivaltanut.
Jokainen urheilija on itse oman kehonsa paras asiantuntija. Omia tuntemuksia on hyvä analysoida, ja niistä on tärkeä myös puhua valmentajalle, esimerkiksi ylikunnon ja loukkaantumisten välttämiseksi.