Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola oli TV1:n Ykkösaamun vieraana elokuun lopussa. Haastattelu herätti mieleeni kysymyksen: Mitä yhteistä on Suomen puolustusvoimilla ja evankelis-luterilaisella kirkolla?
Löysin yhtäläisyyksiä yllättävän paljon. Molemmat ovat vanhoja ja lailla järjestettyjä instituutioita. Molemmilla on moniportainen organisaatio sekä omat virkansa, arvonimensä, ohjesääntönsä ja kurinpitomenettelynsä.
Molemmat korostavat kutsumusta, velvollisuutta, jatkuvuutta, yhteisöllisyyttä ja perinteitä. Molemmat ovat osaltaan kantaneet Suomen kansakuntaa monien kovien koettelemusten läpi.
Molemmissa esiintyy myös vahvaa sisäistä lojaalisuutta. Omaa organisaatiota ja sen johtoa puolustetaan arvostelua vastaan silloinkin, kun avoin keskustelu olisi organisaation itsensä etu.
Haastattelun loppupuolella ohjelman toimittaja nosti esiin arvostelun, jota kolme Maavoimien upseeria on kohdistanut mediassa Puolustusvoimien menettelyyn.
Eräät henkilöt Puolustusvoimissa ovat arvostelusta närkästyneet, mutta Jaakkola ei sitä torjunut. Hän toivoi, ettei Puolustusvoimiin synny sellaista kulttuuria, jossa asioista ei voitaisi puhua.
Hänen mielestään myös Puolustusvoimissa pitäisi voida esittää vaihtoehtoisia näkemyksiä ja käydä avointa keskustelua.
Olennainen ero on, että Puolustusvoimissa vallitsee sotilaallinen käskyvalta, seurakunnassa ei.
Tuomiokapituli ei ole seurakuntien pääesikunta, piispa ei ole seurakuntien komentaja, eivätkä kirkkoherrat ole seurakuntien päälliköitä.
Seurakunnassa ei ole sotilaallista käskyvaltaa, vaan lailla säädetty toimivallanjako. Seurakunnan ylintä päätösvaltaa käyttää vaaleilla valittu kirkkovaltuusto, jollei toisin säädetä tai määrätä.
Luottamushenkilöillä on oikeus esittää myös kirkon ja seurakunnan johdon kannasta poikkeavia näkemyksiä. Tämä näyttää joskus unohtuvan, etenkin tuomiokapitulilta ja seurakuntien johtavilta viranhaltijoilta.
Myös kirkon piirissä pyritään vaientamaan sosiaalisessa mediassa esitettyä arvostelua.
Jos vaihtoehtoisia näkemyksiä tarvitaan jopa Puolustusvoimissa, niitä tarvitaan varmasti myös kirkossa. Arvostelu ei välttämättä hajota yhteisöä. Se voi auttaa sitä tunnistamaan ja korjaamaan virheensä ja uudistumaan.
Toivottavasti avoin keskustelu mediassa seurakuntien asioista viriää nyt seurakuntavaalien alla. Aiheista ei tiettävästi ole puutetta.