Mika Kojonkosken 5-vuotiskausi Suomen huippu-urheilun johtajana päättyy pian. Hänen seuraajansa valitaan maaliskuun aikana.
Suomen huippu-urheiluyksikkö perustettiin viisi vuotta sitten. Kojonkoski on ollut rakennusprojektin arkkitehti ja vastaava mestari koko sen ajan.
Perustamistyön rinnalla hän on osallistunut isoon hallintouudistukseen, missä neljä suomalaista urheilun ja liikunnan keskusjärjestöä on sulautettu yhdeksi. Yhtälö ei ole ollut ihanteellinen.
–Järjestöuudistus ei tuota lyhyellä tähtäyksellä huippu-urheilumenestystä, mutta isossa kuvassa sekin on pakko tehdä. Olen ollut tämän sekamelskan keskellä. Huippu-urheiluyksikkö on saanut käytännössä vain puolitoista vuotta keskittyä siihen, mitä varten se on olemassa, hän arvioi.
Jos saisit mennä ajassa viisi vuotta taaksepäin, mitä tekisit nyt toisin?
–Toteuttaisin mustavalkoisemmin huippu-urheiluyksikölle rakennettua strategiaa ja jättäisin organisatorisia asioita vähemmälle. Tekisin vähemmän kompromisseja ja menisin vielä lähemmäs urheilua.
–On täysin välttämätöntä, että huippu-urheilusta vastaavalla organisaatiolla sekä rahoituksesta pitkälti vastaavalla opetus- ja kulttuuriministeriöllä on yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan asioita viedään. Tähän yhteistyöhön laittaisin enemmän paukkuja. Nyt homma on ollut melkoinen opettelujen matka. Siellä on tainnut käydä viisi eri ministeriä tänä aikana.
–Kolmas asia on viestintä. Siihenkin laittaisin enemmän efortia. Jos kysyt urheilun sisäpiirin tekijöiltä, siellä ollaan sitä mieltä, että muutos vanhaan on ollut hämmästyttävä. Se ei ole kuitenkaan välittynyt julkiseksi kuvaksi. Suomessa on 3–4 miljoonaa urheilun asiantuntijaa ja moni heistä on sitä mieltä, ettemme ole saaneet mitään aikaiseksi, Kojonkoski pohtii.
Kojonkosken aikakaudella käytiin kolmet olympiakilpailut. Sotshin talvikisoissa Suomen saalis oli viisi mitalia, Rio de Janeiron kesäkisoissa yksi mitali ja Etelä-Korean talvikisoissa kuusi mitalia.
Etenkin Rion olympiakisojen jälkeen Suomen huonosta menestyksestä syytettiin paljon Kojonkoskea. Hän myöntää, että julkinen mankeli otti koville.
–Työtäni arvioidaan julkisesti – se on ymmärrettävää. Mutta kun työtäni arvioidaan epäreilusti, epämääräisillä argumenteilla – se tuntui pahalta.
–Mitä on huippu-urheilujohtajan menestyminen työssään? Minä en valmenna ketään, en ole edes minkään lajin kanssa päivittäin tekemisissä.
–Vastaan mielelläni menestyksestä, mutta sitten minun pitää olla mukana tekemässä sitä joka päivä. Joka päivä, Kojonkoski toistaa painokkaasti.
Tapio Neva