Syksyn megatrendi ruuassa on ollut kasvispohjaisten tuotteiden kova kasvu ja lisääntynyt kiinnostus ruuantuotannon eettisyyteen.
Monet ovat jo testanneet eteläpohjalaisia ruokainnovaatioita kauhavalaista Härkistä tai seinäjokelaista Mifua ja osan ruokapöytään ne ovat löytäneet pysyvästi. Niin myös minulla.
Mutta tämä onkin huono asia. Suomessa ei saa olla kerran viikossa yhdellä aterialla kasvissyöjä joutumatta puhdasoppisuuden vaatimusten ristituleen: Illalla menet silti mäkkäriin hampurilaiselle!
Ei saa myöskään ostaa luomumunia Lidlistä, ellei samalla ole varmistunut, että kaikki muu kaupassa myytävä ruoka on saanut kasvaa eettisesti: Tekopyhää! Kuitenkin syöt hormonilihaa Brasiliasta!
Pitäisi olla siis erittäin hyvä ellei täydellinen, muu on tuomittavaa osapäivähippeilyä?
Se on kuin laihduttajalle sanoisi, ettei kannata vähentää edes vähän. Läski pysyy, ellei elämäntapoja muuta kerralla, kokonaan ja radikaalisti? Vai olisiko kuitenkin niin, että pienillä muutoksilla voi saada ajan kuluessa enemmän aikaan?
Jostain se on aina aloitettava. Voi olla, että syömällä kasvisruokaa edes päivän verran viikossa moni on ehkä ostanut itselleen puhdasta omaatuntoa, mutta onko se paha?
Viherpesusta ja PR-tempuistakin puhutaan, mutta kiitos näistä syytetyn Lidlin munagaten, lukemattomille tavallisille kuluttajille selvisi erilaisten munien ero. Ilman sanasotaa näin tuskin olisi käynyt ja sen seurauksena moni siirtyi ostamaan luomumunia.
Eettinen ruuantuotanto on hyvä trendi. Myös kasvisruuan kulutuksen lisääminen on sitä. Kahdesta kasvisruokapäivästä viikossa on toitotettu vuosia ilmastotaakan keventämiseksi, mutta se ei ole mennyt perille.
Nyhtökaurat, Härkis ja Mifu tekevät siitä mahdollista, koska niistä saa tehtyä samoja ruokia, mitä kotona tehdään muutenkin, nyt vain kasviksena. Trendikkäät ainekset tekivät sen, mihin soijanakkoset eivät ikinä kyenneet: madaltamaan kynnystä.
On ollut hienoa huomata, miten juuri eteläpohjalaiset ruuanvalmistajat ovat ottaneet haltuun ruokatrendien kasvavan megatrendin, vastuullisuuden. Kasvisruokainnovaatiot valloittavat Suomea ja muun muassa jalasjärveläinen Juustoportti kasvaa vapaan lehmän maidosta.
Se on voittaja, joka ei jää pyöriskelemään ongelmiin vaan näkee uudet mahdollisuudet. Maailma muuttuu.
Kaikille ruuan tuottajille voi toivoa kaukonäköisyyttä havaita tämänkaltaiset muutokset hyvissä ajoin, ettei muutoksia tuotannoissa tehdä vasta sitten, kun on pakko.
Myrkyttömyys, puhtaus, vapaasti kasvanut, hyvin kohdeltu, lähellä tuotettu ja luonnonmukaisuus ovat arvoja, joihin kohdistuu suurta kiinnostusta.
Trendejä voi haistella esimerkiksi Reko-lähiruokapiirien suuresta suosiosta. Rekosta haetaan lähellä tuotettua ruokaa. Kaupanpäällisiksi saa mukavan tunteen, että tietää ihmisen, jolta ruoka tulee.
Mutta kyllä, ruokahan meillä loppuisi, jos jokainen haluaisi ostaa vain rekoa. Loppuisivat kananmunatkin, jos kaikki valitsisivat vain luomua.
Isoilta ruuanvalmistajilta onkin suurta viisautta vastata rekomaisiin kuluttajan toiveisiin omassa mittakaavassaan: Esimerkiksi tarjoamalla jäljitettävyyttä tai painamalla kotitilan nimi pakkaukseen.
Asiakasta ei auta syyttää, jos hän haluaa luomua, kasvista ja milloin mitäkin. Ainakaan ei auta tarjota sitä soijanakkia, että onhan meillä jo tämä olemassa.
SATU TAKALA