Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Mitä puut­tuu, kun on kaik­kea?

Näin ajattelee Mäki-Matin asiakas, joka muistelee lähikaupassa käyntiä 1940-luvulla. Hyllyissä oli vain ruisleipiä, lattialla tonkka, josta sai kipolla maitoa omaan astiaan. Omat perunat ja torin silakat pantiin uuniin melkein joka päivä. Onneksi oli koulussa mannavelliä.

Vähän tällaista on Ukrainassa nyt. Heillä toimii edelleen korruptio, meillä oli mustan pörssin kauppaa. Maalta sai voita, mutta sakotettiin. Mutta onni, se viipyy!

Täytyy jotakin ymmärtää sanasta pyhä, sekin isolla kirjaimella. Kun kaikki yksityiskohdat on ratkaistu ihmisten välisessä kanssakäymisessä, tullaan tilaan, jossa kukaan ei haluakaan tehdä mitään väärää eikä pahaa, ei itselleen eikä toisille.

Ei sellaista esimerkkiä eikä valmennusta ole saatu ainakaan historiamme kertomalta pappisvallalta, miekkalähetykseltä uskon, aatteen sotien ja riitojen, eripuraisuuden kautta.

Eikä se tulee miljoonien vuosien vaatiman kehitysprosessi kautta, kuten uskotellaan. Todellinen prosessi kutsuu, etenkin nuoriamme, joista moni omaa kyvyn ymmärtää, kuinka tulla pyhiksi, oikeasti onnellisiksi ja tällä rakkaalla planeetallamme.

Tuomo Isokangas

Nokia