Vaasan ylioppilasteatteri Rampin musikaali on tänä kesänä, ei enempää eikä vähempää, kuin yhteen Suomen musiikkihistorian merkittävimpään yhtyeeseen, eli Dingoon, liittyvä.
Dingo-musikaalia on aiemmin esitetty Raumalla, Tampereella ja Hämeenlinnassa, jolloin se keräsi yhteensä lähes 17 000 katsojaa.
Vaasaan musikaalin ohjannut Pyry Keto näki sen toissa kesänä Tampereella. Etenkin yksi asia innosti häntä tuomaan esityksen synnyinkaupunkiinsa Vaasaan.
– Dingo-musikaalista puuttuu suomalaisten elämäkertamusikaalien peruskaava eli viinaa ja naisia. Kaavan murtaminen tuntui todella raikkaalta.
Musikaali keskittyy siihen, kuinka yhden pop-yhtyeen uskomaton ja Suomessa ennennäkemätön suosio, eli Dingo-ilmiö ja -hysteria, syntyi ja kuinka se vaikutti bändin jäseniin.
Ketoa alkoi kiinnostaa mitä tapahtuu, kun tavallisista ihmisistä tulee nopeassa ajassa supersuosittuja.
– Dingon jäsenet olivat kuitenkin loppujen lopuksi aivan tavallisia ihmisiä eivätkä mitään ylimaallisia olentoja, joiksi heidät usein kuvataan.
Yksi yhtye
muutti yhteiskuntaa
Myös Dingon musiikki vaikutti Kedon päätökseen ohjata juuri tämä musikaali.
– Olen suuri kasarimusiikin fani. Lisäksi Dingon mieskuva oli aikoinaan erilainen, ei mikään ronski, vaan ulkonäössä osattiin olla feminiinisiäkin, Keto sanoo.
Hänen mukaansa supersuositun yhtyeen olemassaolosta tulikin lopulta kokonaisvaltainen, yhteiskunnallinen ilmiö.
Yhtye, sen musiikki ja jäsenet, vaikuttivat muotiin, ihmisten mielipiteisiin, jopa ihmisten tapoihin kävellä kadulla.
– Kyse on pohjimmiltaan siitä, miten taide vaikuttaa ihmisten elämään. Ja Dingon musiikki elää ja vaikuttaa edelleen. Myös nuoret kuuntelevat sitä.
Ääripäiden Neumann
Musikaalin päätähteä eli Neumannia näyttelee Vaasan ylioppilasteatterin aiemmista produktioista tuttu Samuli Pietikäinen.
Rooli ei ole aivan helppo, koska Neumannin hahmo on lavalla lähes koko esityksen ajan, noin kaksi tuntia. Dingon kappaleet, jotka kaikki Pietikäinen laulaa, tukevat tarinan kulkua. Kolme kertaa ollaan mukana Dingon keikalla.
Hän kuvaa Neumannia kahden ääripään ihmiseksi.
– Hän oli samaan aikaan kova haaveilija ja todella päämäärätietoinen. Hän oli isoissa pyörteissä, koitti selvitä mukana ja onnistui siinä kaikessa pitämään suhteet yhteistyökumppaneihinsa hyvinä.
Kiihkeimmän Dingo-hysterian aikaan Neumann eli itsekin hyvin kiihkeästi, ja tuo ylivirittyneisyys on täytynyt ottaa mukaan rooliin.
– Olen Pyryltä välillä kysynyt, että näytänkö Neumannin veroiselta. Harjoitusten videoinneista olen nähnyt, että ei se nyt hassummin mennyt. Se on ollut palkitsevaa.
Olisiko näyttelijä itse valmis ihmistä muuttavaan supersuosioon?
– Kun suosio ylittää tietyn rajan, ei yksityisyyttä saa enää takaisin. Mutta jos juuri nyt pitäisi valita, ottaisin suuren suosion vastaan ja katuisin myöhemmin, Pietikäinen nauraa.
18 esiintyjää lavalla
Neumannin ohella musikaalin toinen päähahmo on fiktiivinen Devil-niminen nainen, jota näyttelee Lilja Sadeharju.
Deviliin on kiteytetty laulajan ja lauluntekijän rakkauselämä eli useampi naisystävä yhteen hahmoon.
– Olen aiemmin tehnyt aika kilttejä naisrooleja. Nyt kiroilen lavalla. On täytynyt löytää vähän toisenlainen naishahmo itsestä. Se on ollut hyvin hauskaakin, Sadeharju hymyilee.
Kaiken kaikkiaan lavalla on 18 esiintyjää, josta osa tanssijoita. Kedon mukaan kaikilla on jonkinlainen rooli, joista osa on pieniä, humoristisia roolituksia, kuten kiero porilainen poliitikko ja manageri Lasse Norreksen hahmo.
Musikaalissa mukana oleviin Dingon kappaleisiin uudet sovitukset on tehnyt vaasalaislähtöinen Ilmari Moisio. Näytelmässä kappaleita tulkitsee livebändi. Tanssikoreografiat ovat suunnitelleet Hanna Mellberg ja Vilma Vilkuna. Näytelmän on tuottanut Emilia Kovanen ja alkuperäisestä käsikirjoituksesta vastaavat Kaisa Kuikkaniemi ja Otto Kanerva.
Dingo-musikaali saa ensi-iltansa pe 3.7. klo 18 Bock’s Corner Villagessa. Esityksiä on 11.8. saakka.
