Olen pohtinut, mikä koulussa aiemmin toimi ja miksi se toi parempia Pisa-tuloksia. En siksi, että ennen kaikki olisi ollut paremmin, vaan siksi, että silloin ymmärrettiin ehkä nykyistä selvemmin yksi asia: Oppilaat eivät ole samanlaisia.
Kaikille ei yritetty järjestää täsmälleen samanlaista opetusta. Erityisluokkia oli enemmän, joillekin oppilaille oma koulunsa, ja joissakin aineissa eritasoisia opetusryhmiä.
Jokaisen pitää saada vahvat perustaidot lukemisessa, kirjoittamisessa, matematiikassa, luonnontieteissä ja kielissä.
Nopeasti oppivaa pitää haastaa ja enemmän aikaa tarvitsevaa tukea. En kannata tasapäistämistä, vaan jokaisen kannustamista kohti omaa potentiaaliaan.
Erityisesti yläkoulussa tarvitaan enemmän osaamisen perusteella muodostettuja ryhmiä. Matematiikassa ja kielissä tämä olisi luontevaa, mutta samaa pitäisi tehdä myös luonnontieteissä.
Yksi ryhmä voisi edetä nopeammin ja syvemmälle, toinen käyttää enemmän aikaa perustaitojen harjoitteluun. Ryhmiä pitäisi voida vaihtaa osaamisen kehittyessä.
Aitoa tasa-arvoa on mahdollisuuksien tasa-arvo, ei tasapaksu lopputulos.
Opettajan tehtävä on opettaa ja oppilaan opiskella. Sääntöjen on oltava selkeitä, ja häiriöihin puututtava nopeasti. On väärin tottua ajatukseen, että tavanomaisessa koulussa on lauma järjestyksenvalvojia turvaamassa kouluarkea.
Suomi tarvitsee myös tutkijoita, insinöörejä, ohjelmistokehittäjiä ja yrittäjiä. Lahjakkaiden oppilaiden haastaminen on osa koulun tehtävää. Se tukee yhteiskuntamme tavoitetta parantaa osaamista.
Parlamentaarinen pyrkimys on nostaa tutkimus- ja kehittämisrahoitus neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä. Tämä on aivan huikea tavoite!
En kaipaa menneisyyteen, mutta aiemmasta kannattaa ottaa mukaan selkeä auktoriteetti, työrauha, erityisryhmät ja mahdollisuus opettaa erilaisia oppilaita eri tavoin.
Ratkaisevaa on se, mikä parantaa oppimistuloksia.
Koulua ei pidä uudistaa vain uutuuden vuoksi eikä vanhaa hylätä vain siksi, että se on vanhaa. Mutta on tunnustettava, että oli virhe lähteä muuttamaan koulua sen aikaisten ideologisten ja ideologisesti latautuneiden suuntausten mukaisesti.
Koulun tehtävä ei ole tehdä kaikista samanlaisia, vaan antaa jokaiselle mahdollisuus oppia. Heikompaa pitää auttaa, nopeasti oppivaa haastaa ja erityistä tukea tarvitsevalle tarjota sopiva ympäristö.
Se on sitä, että jokaisen potentiaali otetaan tosissaan.