Meillä on nyt Suomessa meneillään hyvinvointiuudistus. Suomella on haasteita säilyttää tulevaisuudessa sama palvelutaso, kun väestö vanhenee ja työikäisten määrä vähenee. Uudistuksen tavoitteena on pystyä hillitsemään edessämme olevia kustannusten nousuja koordinoimalla paremmin tarjoamiamme palveluja. Hyvinvointialueemme palvelut vaikuttavat sen asukkaisiin kaikissa elämänvaiheissa.
Alueellisesti olemme luomassa uutta yhteistä toimijaa, ”suurkuntaa”, jonka pohjoisin kunta on Kruunupyy ja eteläisin Kristiinankaupunki. Puolet vanhojen kuntien budjetista jää niille koulutoimen ollessa suurin näistä toiminnoista. Uudistus ei ole kuitenkaan valmis ennen kuin jo herää kysymyksiä tulevaisuudesta. Liitetäänkö esimerkiksi myös koulut hyvinvointialueeseen? Miten rahoitus tulee toimimaan? Yhdistetäänkö hyvinvointialueet isommiksi alueiksi? Voimmeko vaikuttaa tulevaisuuteen?
Hyvinvointialueen valtuustovaalien alla on rauhoittavaa, että niin monet ehdokkaat puhuvat ja lupaavat lämpimästi kaikkea mitä voidaan parantaa ja vahvistaa sekä mitä voidaan turvata. Koulutusta lisätään ja palkkoja nostetaan. Parannuksia luvataan, mutta samalla sen pitäisi olla halvempaa. Miten se toimii?
Todellisuuden karu totuus paljastuu viimeistään silloin, kun on määrä alkaa jakaa hyvinvointialueelle osoitetun talousarvion niukkuutta, kun ei ole enemmän resursseja jaettavaksi vaan on pärjättävä olemassa olevilla. Kukapa ei haluaisi hyvinvointimme olevan maailman paras? Ehkä se on jo. Mutta miten onnistumme säilyttämään ainakin sen tason mikä meillä on tänään, kun tiedämme, että kustannukset nousevat jatkuvasti? Se edellyttää tiukkaa kustannusten valvontaa, se vaatii voimakkaita kehitysponnisteluja ja edustajia, joilla on suoraselkäisyyttä priorisoida vaikeissa kysymyksissä.
Mitä haluan hyvinvointialueelta?
Jotta voimme ylläpitää ja kehittää nykyistä palvelutasoa, hyvinvointialueen on kannatettava kehitystä ja etsittävä aktiivisesti parempia tapoja hoitaa tehtävänsä. Tehokkaan organisaation lisäksi tarvitsemme digitaalisia järjestelmiä ja teknisiä apuvälineitä, jotka yksinkertaistavat, nopeuttavat ja helpottavat työtä ja erityisesti auttavat vähentämään fyysistä rasitusta. Digitalisaatiossa ei ole kyse fyysisten kontaktien korvaamisesta, vaan kyvystä luoda kokonaisuus, joka tuo oikean tiedon oikeaan paikkaan, jotta oikeat toimet voidaan tehdä oikeaan aikaan. Yksilölle tämän pitäisi merkitä parempaa mahdollisuutta seurata omaa tilannettaan. Hyvinvointialueen pitäisi mieluiten yhteistyössä kuntien kanssa helpottaa asukkaiden terveysriskien tunnistamista ja ennaltaehkäisyä. Kuten työterveyshuollossa nykyään.
Pohjanmaa voi olla edelläkävijä osallistumalla aktiivisesti uusien ratkaisujen kehittämiseen. Tämä myös luo uusia työpaikkoja.
Kehittäminen on välttämätöntä hyvinvointialueella vallitsevan henkilöstöpulan ratkaisemiseksi. Ei riitä, että koulutetaan enemmän ja kompensoidaan paremmin. Pitää uudistua, toimittava uusilla tavoilla, teknisten ja digitaalisten apuvälineiden käytön lisäksi yksinkertaistamalla hierarkkisia rakenteita ja jakamalla vastuuta enemmän itsehallinnollisissa tiimeissä. Meillä on paremmat edellytykset pitää henkilöstöä, jos yksilöllä on laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa ja kehittää työtään. Samalla meidän on oltava avoimia vaihtoehtoisille ratkaisuille, eikä lukita itseämme ideologisiin tapoihin järjestää hyvinvointia. Kolmas sektori ja yksityiset toimijat ovat tärkeä osa hyvinvointiamme.
Muutos ja epävarmuus tulevaisuudesta herättävät usein huolta. Mutta toisaalta meillä on nyt loistava tilaisuus rakentaa ja turvata yhdessä asukkaille parasta hyvinvointia Pohjanmaalla.
Miten valita oma ehdokas? Millaiset luottamushenkilöt hyvinvointikuntayhtymä tarvitsee? Pitääkö ehdokas olla hyvinvointialoille koulutettu? Minulle on selvää, että kaikilla aloilla, joita uusi hyvinvointialue hoitaa, on jo asiantuntijansa. Henkilökunta on oman työnsä asiantuntija ja hyvinvointialueen luottamushenkilöt taas ottavat puolestaan kantaa päätöksiin ja prioriteetteihin yleisellä tasolla. Miten järjestämme ja käytämme käytettävissä olevia resurssejamme mahdollisimman hyvin.
Pohjanmaa tarvitsee positiivisesti tulevaisuuteen katsovia edustajia, jotka priorisoivat kehitystä, toimivat faktapohjalta, näkevät kokonaisuuksia ja uskaltavat tehdä vaikeitakin päätöksiä, vaikka ne voisivat vaikeuttaa omaa uudelleenvalintaa.
Samuel Broman (r.)
aluevaaliehdokas
Mustasaari