Taas kaivetaan poteroita ja vallihautoja, eduskuntavaalit lähestyvät. Sillanrakentajat ovat harvassa.
Valta kiinnostaa enemmän kuin vastuu. Vastakkainasettelulla saa huomiota ja ääniä. Tämän syksyn esimerkit vaalituloksista Ruotsissa ja Saksassa kertovat, että poteroihin kaivautuminen tekee vaalien jälkeisen liikkeelle lähtemisen vaikeaksi. Syvästä poterosta on vaikea ponnistaa itsekaivettujen vallihautojen ylitse.
Esimerkkejä ei tarvitse etsiä kaukaa. Syyskuun lopun kyselytunnilla oppositio muistutti perussuomalaisia siitä, että nämä olivat vielä edellisellä kaudella valmiita kaatamaan hallituksen alle kahden euron bensasta. Hallitus vastasi, että opposition politiikalla litra maksaisi vielä 20 senttiä enemmän. Vihreät vaativat puolustusministerille epäluottamusta Israelin-matkasta, ja kokoomus muistutti, että Daavidin lingon hankinnasta päätti hallitus, jossa vihreät istuivat.
Kun paikka vaihtuu, takki kääntyy, mutta syyttely pysyy. Oma potero kaivetaan siihen kohtaan, johon vaalikausi sen asettaa. Kukin sitten valitsee, itkeäkö vaiko nauraa tälle teatterille.
Historiastamme löytyy vastakkainenkin esimerkki. Tammikuussa 1940 työnantajat ja ammattiyhdistysliike tunnustivat toisensa neuvottelukumppaneiksi.
Vain kymmenen vuotta aiemmin lapuanliike oli murskannut Vaasassa työväen kirjapainon. Tammikuun kihlaus ei syntynyt siksi, että osapuolet olisivat yhtäkkiä alkaneet pitää toisistaan. Se syntyi, koska vaihtoehtoa ei ollut. Neuvostoliiton uhka oli pakottava. Yhteinen etu oli suurempi kuin oma etu.
Nyt vaihtoehtoja on. Näennäisesti. Siksi sillan rakentaminen on vaikeampaa. Kukaan ei pakota. Vielä.
Moni ulkoista uhkaa edustava taho hykertelee, kun tappelemme täällä keskenämme ja teemme heidän työnsä heidän puolestaan.
Valtiovarainministeriön mukaan ensi vuoden budjetti on yli 12 miljardia alijäämäinen. Vaalituloksesta riippumatta seuraava hallitus joutuu tekemään päätöksiä, jotka eivät miellytä ketään. Se onnistuu vain, jos vaalien jälkeen on vielä joku, jonka kanssa puhua.
Esitän kansanedustajaksi haluaville ehdokkaille pienen pyynnön. Kertokaa kaksi asiaa, joista olette vastapuolen kanssa samaa mieltä. Kaksi riittää. Ne eivät vie ääniä. Ne ovat silta, jota pitkin voi vaalien jälkeen kävellä.
Me äänestäjät voimme tehdä saman. Kysytään ehdokkaalta, mistä hän on yhtä mieltä muiden ryhmien ehdokkaiden kanssa, eikä vain sitä, ketä vastaan hän taistelee.
Vallihaudan voi kaivaa yksin. Siltaa ei voi rakentaa ilman toista rantaa.