Suomalainen yleisurheilukesä sai lentävän lähdön, kun 21-vuotias keihäänheittäjä Oliver Helander avasi viikonloppuna Vantaalla kautensa tuloksella 85,46. Hän paransi omaa ennätystään yli viidellä metrillä.
Helanderin aiempi ennätys oli viime kesänä heitetty 80,25. Vielä kesäkuussa 2017 nuorukaisen ennätys oli 76,28 eli vuodessa kehitystä on tullut yli yhdeksän metriä.
Oletusarvo on, että jos nuorukainen saa urheilla ja harjoitella terveenä, niin tulevaisuudessa metrejä tulee vielä paljon lisää.
Kuinka paljon?
–Viime kesänä Oliverin niin sanottu hyvä, normaali kilpailutaso oli 78–80 metriä. Tällä kaudella odotan sen asettuvan 83–86 metriin. Joku yksittäinen heitto voi mennä pidemmällekin.
–Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään. Kehittyminen vaatii terveyttä ja hyviä harjoitusvuosia. Nyt on paljon huudeltu 90 metristä, mutta meille se ei ole mikään pakkomielle ainakaan tänä vuonna. Tulevaisuudessa se on toki mahdollista, Helanderin henkilökohtainen valmentaja Glen Lignell arvioi.
Myös Suomen Urheiluliiton keihäänheiton lajivalmentaja Petteri Piironen muistuttaa maltin tärkeydestä.
–Oliver on 21-vuotias. Hänellä on lähtökohtaisesti yli kymmenen vuotta uraa edessä. Tämä ei ole vielä se kausi, kun hänen pitäisi nousta maailman kärkiheittäjien joukkoon. Vuonna 2020 se voi olla mahdollista.
–Tällä kaudella 80–85 metriä voi olla Oliverin normaali tulostaso, jos tekniikka pysyy kasassa. Jos tulee pöljä päivä, niin keihäs voi lentää pidemmällekin. Tulevaisuudessa mahdollisuuksia on ihan mihin vaan – vaikka Aki Parviaisen Suomen ennätyksen (93,09) rikkomiseen, Piironen toteaa.
Tässä kohtaa on syytä muistuttaa Oliver Helanderin taustasta. Se on poikkeuksellinen.
Helanderin päälaji oli 19-vuotiaaksi asti käsipallo. BK-46:n kasvatti debytoi miesten pääsarjassa 16-vuotiaana ja A-maajoukkueessa 17-vuotiaana.
Syksyllä 2014 Helander siirtyi Ruotsiin, jossa hän kuului 1,5 vuoden ajan Alingsåsin edustusjoukkueen rinkiin. Alingsås on käsipallon suurseura, joka selviytyi kaudella 2014–2015 Ruotsin finaaliin ja pelasi Mestareiden liigassa samassa lohkossa muun muassa FC Barcelonan kanssa.
Helander ei onnistunut valtaamaan paikkaa edustusjoukkueen pelaavasta kokoonpanosta. Hän palasi kesken kauden 2015–2016 Suomeen ja Siuntio IF:n riveihin.
Heittokäden kyynärpää oli vaivannut Helanderia jo pitkään, ja elokuussa 2016 se päätettiin leikata.
Silloin Helander yllätti sekä käsipallo- että yleisurheilupiirit: hän päätti lopettaa käsipallon ja kokeilla rahkeitaan keihäänheittäjänä.
Helander oli kilpaillut lapsesta asti myös keihäänheitossa, mutta elokuuhun 2016 asti kyseessä oli kakkoslaji. Toki hän oli osoittanut poikkeuksellisen lahjakkuutensa sivulajissaankin.
Helander heitti Suomen ennätykset sekä 14- että 15-vuotiaiden sarjassa. Molemmat ennätykset ovat edelleen voimassa.
Juniorien kansainvälisissä suurkilpailuissa paras sijoitus oli MM-kisojen neljäs tila.
Elmomaisia kykyjään Helander väläytteli myös muissa yleisurheilulajeissa. Hän voitti 14-vuotiaana kolmiloikassa ikäluokkansa SM-hopeaa ja 15-vuotiaana SM-pronssia kiekonheitossa.
17-vuotiaana hän osallistui nuorten SM-kisoihin korkeushypyssä. Helander hyppäsi juoksulenkkarit jalassa 190 ja sai pronssia.
Oliver Helanderilla on takanaan vasta kaksi täyttä harjoituskautta keihäänheittäjänä. Niistäkin ensimmäinen meni kyynärpääleikkauksesta toipuessa.
Ennen kilpailukautta 2017 Helander pystyi tekemään vain muutamia täysvauhtisia heittoharjoituksia.
Käytännössä 21-vuotiaalla keihäslupauksella on siis takanaan vain yksi täyspainoinen harjoituskausi.
Onko kyynärpäävamma taakse jäänyttä elämää?
–Jos Oliver heittää teknisesti huonosti, kyynärpäässä saattaa olla tuntemuksia. Vantaan kisan jälkeen tuntemuksia ei kuitenkaan ollut, Lignell sanoo.
Vaikka Helanderin tuloskunto on jo nyt kova, keihäänheittäjänä hän on vielä raakile.
–Voimaominaisuuksia on vielä paljon varaa parantaa. Olemme kuitenkin halunneet edetä terveyden ehdoilla, Lignell tähdentää.
Teknisesti Helander on yllättävän kypsä siihen nähden, että hänellä on keihäänheittäjänä vähemmän toistoja takana kuin monilla ikätovereillaan.
–Ei Oliverin heitoista huomaa, että hänen lajitaustansa on vielä ohut. Hän on luontaisesti lahjakas sekä teknisesti että fyysisesti.
–Siinä pitää olla tarkkana, että tukilihaksisto pysyy kehityksessä mukana. Lihashuollon ja palauttavien harjoitusten merkitys korostuu, koska kroppa ei ole vielä tottunut rajuihin heittosuorituksiin, Piironen arvioi.
Tapio Neva