Ympäristöministeriö on lähestynyt kuntia kirjeellä, jossa korostetaan liito-oravan suojelua jo yleiskaavan laatimisvaiheessa.
Ympäristöneuvoksen Matti Laition mukaan kirjeessä ei ole kyse suojelun kiristyksestä, vaan jo vuonna 2005 annettujen ohjeiden päivittämisestä.
– Kirjeen sisältö ei tuo tiukennuksia, vaan ohjeistuksia on ajantasaistettu. Vuoden 2005 jälkeen jotkin säännökset ovat muuttuneet ja asiassa on ollut myös oikeustapauksia. Ministeriön kirjeessä on sovitteleva henki, miten liito-oravan suojelu ja kaavoitus voidaan sovitaan yhteen, Laitio sanoo.
Ympäristöministeriön kirjeen mukaan liito-oravan elinalueiden suojelussa olennaista on se, että kunnat miettivät viherrakennetta kokonaisuutena.
Ympäristöministeriön mukaan kuntien kaavoitus ja liito-oravien elinalueiden sekä levähdys- ja lisääntymispaikkojen yhteensovittaminen onnistuu parhaiten, kun liito-oravien elinalueet tunnistetaan jo kaavoituksen alkuvaiheessa.
– Joskus on käynyt niin, että liito-oravien elinalueet on havaittu vasta sen jälkeen, kun hyväksytyt kaavat ovat jo täytäntöönpanovaiheessa.
Liito-orava on tiukasti suojeltu EU:n luontodirektiivin ja Suomen luonnonsuojelulain perusteella. Lain mukaan eläimen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että liito-orava ei väisty kaavan alta, vaan kaava joustaa liito-oravan elinpiirin mukaan. Suojelua koskevista säännöksistä voidaan poiketa poikkeustapauksissa ja erittäin vahvoin perustein.
Voimassa olevan luontodirektiivin mukaan liito-oravan tiukasta suojelusta voidaan poiketa vain, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, tai poikkeus ei haittaa lajin suotuisan suojelun tasoa.
– Tämän vuoksi korostamme sitä, että liito-oravan elinalueita ja kaavallisia vaihtoehtoja pohditaan jo yleiskaavassa. Jos siitä huolimatta joudutaan hakemaan poikkeuslupia, niiden saamiselle on paremmat mahdollisuudet. Lähtökohta on kuitenkin se, että kaavoituksessa liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyttäminen sekä kaava voidaan sovittaa onnistuneesti yhteen, Laitio vakuuttaa.
Liito-oravien esiintyvyys on alueellisesti varsin vaihtelevaa.
Esimerkiksi Kuopiossa ja Tampereella liito-oravia esiintyy varsin paljon, joten näissä kaupungeissa kaavoittamisen ja liito-oravan elinalueiden yhteensovittamista on jouduttu pohtimaan usein.
Pirkanmaan ely-keskus myönsi viime vuoden syksyllä poikkeusluvan kolmen puun kaatamiselle, vaikka puiden kaato pienentää liito-oravien elinalueitta ja vaikeuttaa eläinten liikkumista.
Poikkeuslupapäätöksessä kuitenkin edellytetään, että Itä-Hervannan alueelle rakennetaan korvaavia reittejä ja istutetaan uusia puita, jotta liito-oravien elinolosuhteet säilyvät.
– Lähtökohta on se, että liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on kielletty. Jos tästä poiketaan, silloinkaan lajin suojelutaso ei saa heiketä, Matti Laitio ympäristöministeriöstä sanoo.
Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtajan Harri Höltän mukaan liito-oravien suojelu huomioidaan kaavoituksessa melko hyvin.
Höltän mukaan kunnat ovat tosin paljon vartijoina, sillä kuntien osaaminen ja resurssit liito-oravan elinalueiden tunnistamiseen vaihtelevat.
– Liito-oravan kannalta kaavoitus ei ole se suurin ongelma. Liito-oravan kannalta suurempi ongelma on metsätalous eli metsien hakkuun. Jos kanta halutaan pelastaa, pitäisi remontoida tämä koko paketti, Hölttä sanoo.
Suomessa liito-oravakannat laskevat koko ajan. Tällä hetkellä liito-oravat on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.
Minna Akimo / Lännen Media
