Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pyrkii löytämään keinoja, joilla ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemaa voitaisiin parantaa ja työhön liittyvää hyväksikäyttöä ehkäistä. Samalla halutaan taata, että työvoimaa marja-alalla riittää myös jatkossa. Yksiselitteistä ratkaisuehdotusta ei ole löydetty.
Ongelmat marjanpoimijoiden työoloissa ja palkkauksessa ovat olleet laajalti esillä viime vuosina. Hallituksen tavoitteena on tehdä lakimuutoksia, jotka tulisivat voimaan satokauteen 2025 mennessä. Tähän mennessä marjanpoimijat ovat tulleet Suomeen lyhytaikaisella Schengen-viisumilla, jota ei ole tarkoitettu käytettäväksi työhön tai elinkeinonharjoittamiseen.
Ministeriö julkisti maanantaina Pellervon taloustutkimuksen (PTT) ja Vaasan yliopiston tekemän selvityksen, jossa arvioitiin, millaisia taloudellisia vaikutuksia kahdella eri työllistämisvaihtoehdolla olisi. Samalla TEM julkisti oman työryhmänsä loppuraportin.
Ensimmäinen tarkasteltu vaihtoehto oli, että marjanpoimijat tulisivat Suomeen työsuhteessa kausityöhön perustuen. Vaikka työsuhde takaisi poimijoille vähimmäispalkan turvan ja työsuhteen edut, se ei yksinään estäisi mahdollista hyväksikäyttöä tai velkaantumista kotimaassa. Vaihtoehtona selvitettiin työskentelyä itsenäisinä elinkeinonharjoittajina, mitä ei kuitenkaan pidetty realistisena vaihtoehtona.
– Selvää on, ettei kummallakaan ratkaisulla sellaisenaan saataisi hyväksikäyttöä loppumaan, vaan tarvitaan sekä alan omaa vastuullisuustyötä että viranomaisten ennakko- ja jälkivalvontaa, ministeriön työryhmän loppuraportissa todetaan.
PTT:n ja Vaasan yliopiston selvityksen mukaan työsuhteisessa työskentelyssä tultaisiin todennäköisesti noudattamaan jonkinlaista tuntipalkkaisuuteen perustuvaa vähimmäispalkkatasoa.
Samalla taloudellinen riski huonosta satokaudesta siirtyisi poimijoilta työnantajille. Tällöin eniten tienaavien ansiot jäisivät kuitenkin aiempaa pienemmiksi. Selvityksen mukaan tuntipalkkaisuus ei motivoisi poimijoita samalla tavalla kuin urakkapalkka.
Työsuhteesta huolimatta työntekijän matkakulut Suomeen olisivat edelleen heidän omalla vastuullaan, mikä aiheuttaisi edelleen velkaantumista lähtömaassa.
Työsuhteisuus nostaisi kuluttajahintoja
Marja-alan yrityksille poimijoiden työsuhteisuus aiheuttaisi nykytilanteeseen nähden merkittävää kustannusten nousua. Palkan ja sen sivukulujen lisäksi työnantajille tulisi kuluja työterveyshuollosta ja vakuutuksista sekä mahdollisista muista kuluista kuten auton käyttökuluista.
– Osa yrityksistä joutuisi jopa vetäytymään markkinoilta. Osa voisi kehittää uusia toimintatapoja ja sopeutua uuteen ympäristöön, sanoi PTT:n vanhempi ekonomisti Henna Busk tiedotustilaisuudessa.
Kuluttajahinnoille uusi tilanne aiheuttaisi nousupaineita.
– Kotimaisten marjojen hinnat todennäköisesti nousevat yritysten siirtäessä nousevia kustannuksia tuotteiden hintoihin. Liikkumavaraa hintojen nostolle rajaavat kuitenkin Euroopan luonnonmarjamarkkinan tilanne sekä kotitalouksien valmius maksaa korkeampaa hintaa marjojen kotimaisuudesta, selvityksessä todetaan.
Todennäköistä on, että tässä tilanteessa ulkomaisen marjan osuus Suomessa kasvaisi.
Yrittäjyys epärealistinen vaihtoehto
Itsenäisinä toimijoina työskentely vaatisi ulkomaalaisilta poimijoilta byrokratian hallintaa, mitä ei selvityksen mukaan pidetty realistisena suomen kieltä osaamattomilta marjanpoimijoilta. Elinkeinonharjoittajina marjanpoimijoiden tulisi rekisteröidä yritystoimintansa Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin ja hakea yrittäjän oleskelulupaa Maahanmuuttovirastolta. Luvan saamiseksi heidän olisi laadittava liiketoimintasuunnitelma ja perustettava Y-tunnus. Suomen ulkopuolella asuvien Eta-alueen ulkopuolisten toimijoiden olisi lisäksi hankittava toiminimelle edustaja, jolla on pysyvä asuinpaikka Suomessa.
– Käytännössä poimijoilla ei olisi edellytyksiä suoriutua lakisääteisistä velvollisuuksistaan, sanoo PTT:n Busk.
TEMin työryhmä esitti kolmanneksi vaihtoehdoksi sen, että luonnontuotteiden kerääminen lisättäisiin kausityöasetukseen samalla kun maahantuloväylä avattaisiin yrittäjä-poimijoille marjalakia kehittämällä. Tällöin keskinäisen sopimussuhteen järjestäminen jäisi marja-alan yrittäjien ja työntekijän keskenään päätettäväksi.
Kovin monimutkaisia malleja ei ole mahdollista valmistella, mikäli muutokset halutaan voimaan 2025 kesään mennessä.
– Aika vähän on aikaa lainsäädäntötyöhön. Kauhean monimutkaista valmistelua ei ole mitenkään mahdollista tehdä siten, että se olisi ensi kaudelle valmis, TEMin johtava asiantuntija Katri Niskanen sanoo.
Ansiot valuvat kuluihin
Valtaosa Suomeen vuosina 2018–2023 saapuneista 2 000–4 000 ulkomaalaisesta marjanpoimijasta oli Thaimaasta. Lisäksi Suomessa oli paljon erityisesti ukrainalaisia poimijoita. Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden keskimääräiset vuosittaiset bruttoansiot ovat olleet 5 650–7 000 euron välillä.
Kuluja marjanpoimijoille on kertynyt vuosina 2021–2023 keskimäärin noin 3 000–3 850 euroa. Kustannuksia on tullut muun muassa lentolipuista, viisumeista sekä bussikuljetuksista poimijan kotimaassa. Suomessa poimijat ovat joutuneet maksamaan muun muassa ruoasta, majoituksesta ja auton käyttökustannuksista. Suomessa muodostuneet kulut ovat selvityksen mukaan vieneet noin kolmanneksen poimijan bruttoansioista vuosina 2021–2023.
Keskimäärin marjanpoimijoiden nettoansio on ollut noin 40–50 prosenttia bruttoansioista havaintovuodesta riippuen. Selvitykseen haastateltujen yritysten ja poliisin mukaan marjoja tulisi poimia noin 70–90 kiloa päivässä, jotta kustannukset tulisivat katettua. Ansiot riippuvat kuitenkin siitä, mitä marjaa poimitaan.
Suomessa toimii selvityksen mukaan neljä isoa suoraa toimijaa, jotka harjoittavat marjojen ostoa, puhdistamista, pakastamista, varastointia sekä kuljetusta kotimaan ja ulkomaiden asiakkaille. Niistä kolmea epäillään ihmiskaupasta ja kilpailulain rikkomisesta. Osa yritysten asiakkaista on lopettanut yhteistyön rikoksesta syytettyjen yritysten kanssa, osa puolestaan tiivistänyt yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi.
