Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion (ps.) irtiotto hallituksen linjasta on astetta vakavampi asia hallituksen työskentelyn kannalta, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopistosta.
MTV kertoi perjantaina, että Suomi jäi pois Ukrainan jälleenrakentamiseen liittyvästä tasa-arvoliittoumasta ministeri Tavion päätöksellä. MTV:n lähteiden mukaan syynä oli, että liittouman on tarkoitus edistää myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asiaa.
Hallitus julkaisi kesällä ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon, joka pohjautuu Petteri Orpon (kok.) hallitusohjelmaan. Selonteossa linjataan, että Suomi jatkaa pitkän aikavälin ihmisoikeuspoliittista linjaansa muun muassa naisten, tyttöjen, vammaisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi ja puolustamiseksi.
Vuorelma vertaa Tavion päätöstä keskusteluun, jota käytiin elokuussa hänen puheistaan ministerinä. Helsingin Sanomat uutisoi elokuussa, että Tavion virallisiin puheisiin ei saa kirjoittaa seksuaalivähemmistöistä. Tavio kielsi antaneensa tällaista ohjeistusta.
Toisin kuin puheet, tasa-arvoliittouman ulkopuolelle jääminen on suoraan Suomen politiikkaa.
Kyse myös pääministerin johtajuudesta
Vuorelman mukaan on hallituksen sisäinen asia, tuleeko Taviolle jotain seurauksia toiminnastaan.
– Annetaanko ministerin poikkeavan kannan mennä läpi ilman minkäänlaisia seurauksia, vai pyritäänkö saamaan ministerit niin sanotusti ruotuun, kuvailee Vuorelma STT:lle.
Hän toteaa, että ministerin pitäisi toimia hallitusohjelman mukaisesti. Ohjelma on laadittu hyvin tarkasti juuri siksi, että tietyt linjaerot puolueiden välillä olivat etukäteen tiedossa.
– Näissä nimenomaan tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen, vähemmistöjen oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä, niissä tulee kaikkein vahvin vastakkainasettelu ja linjaero.
Vuorelma muistuttaa, että hallitus on aiemminkin kipuillut samojen yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyysteemojen kanssa.
Kyse on myös pääministerin johtajuudesta.
– Missä määrin pääministeri pystyy pitämään linjan vakaana ja johdonmukaisena?
Kaikissa asioissa ei konsensusta
Vuorelma tuo esiin Suomen perinteen siitä, että ulkopolitiikan kysymyksissä on varsin laaja konsensus.
– Vasta perussuomalaisten ministerikausilla on jouduttu tasapainottelemaan nimenomaan konservatiivi–liberaali-akselille asettuvissa ulkopolitiikan kysymyksissä.
Vuorelma palaa aikaan, jolloin perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini oli ulkoministerinä.
– Silloin keskusteltiin vaikka hänen aborttikannastaan. Oli jännitettä ministerin henkilökohtaisen kannan ja sitten toisaalta Suomen ulkopoliittisen linjan välillä, hän sanoo.
Soini osallistui työmatkansa yhteydessä abortinvastaiseen tilaisuuteen, mutta Suomen linjaan Soinin kanta ei kanavoitunut.
Kuinka paljon voi poiketa linjasta?
Vuorelma sanoo, ettei yksittäisen ministerin kanta määrittele Suomen linjaa tai heijastu esimerkiksi virallista linjaa määrittävään ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Yksittäisissä asiakysymyksissä ministerillä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa.
Vuorelma pohtii sitä, kuinka paljon Suomen kirjattu ulkopoliittinen linja kestää irtiottoja. Ulkopolitiikassa pitäisi pystyä olemaan johdonmukainen.
– Jos ulkopolitiikan linja on pitkään ristiriidassa ulkopolitiikan tekemisen kanssa, niin kyllähän se tekee siitä epäjohdonmukaista ja myös Suomen linjan uskottavuudesta kyseenalaisen, hän arvioi.