Ihmisen näköaistin arsykkeitä ovat mm. värit ja valo. Molemmat ovat hyvin voimakkaasti vaikuttavia jokapäiväiseen elämäämme. Valo on välttämätön, koska luonnonvalo on suuren osan ajasta riittämätön arjen askareiden tekemistä varten. Osa elämän ympäristön väreistä on sellaisia, johon emme voi vaikuttaa. Esimerkkeinä sininen taivas ja luonnon värit. Kallio on harmaa ja ukkospilvi lähes musta.
Suuren osan värivalinnoista teemme me ihmiset. Kokonaiskuvan ja henkilökohtaisen sekä asumisympäristön värimaaliman luomme yhdessä, tai päättäjäjoukkona. Yhteiskunnan osioilla ja ryhmillä on omia tunnusvärejä. Maamme lipun värien johdannaisena käytetään sanontaa ”sinivalkoinen Suomi”.
Värien vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme tuskin huomaamme. Vaikutukset ovat suuremmat kuin tiedostamme. Muoti-ilmiöt vaikuttavat siihen mitä värejä pidämme muodikkaina, ja mitkä ovat epämuodikkaita. 1970 luku oli värikästä aikaa. Muotia luovat ja trendejä muodostavat tuskin miettivät, mikä on järkevää värien valintaa.
Väreillä on voimakas vaikutus ihmiseen. Vaikutusta emme aina huomaa. Väreillä on symboliikkaa ja hyvin syvällistäkin merkitystä. Jollakin voi olla lempiväri, jota joku toinen ei voi sietää. Väri voi olla synkkä, iloinen, piristävä, valoisa ja makuasia, josta ei voi kiistellä. Väreillä on teknisiä, optisia, visuaalisia ja elinkaariominaisuuksia, esimerkiksi UV-säteilyn kestävyys.
Värejä käytetään tieteelliseen ja tekniseen tutkimukseen perustuen rakentamisessa erilaisissa rakennuksissa, rakennelmissa, infrassa, varoitus- ja huomioväreinä jne. Hyvinvointiin ja mielenterveyteen on väreillä suurempi merkitys kuin ymmärrämme. Sairaaloita, hoitolaitoksia, päiväkoteja kouluja suunniteltaessa värisuunnitelma tehdään huolellisesti vastaamaan käyttötarkoitusta.
Yhdyskunta- ja kaupunkirakenteen kokonaiskuva luodaan kaavoituksessa. Kaavamääräyksissä saattaa olla velvoittavia ohjeita rakennusten julkisivujen ja kattojen väreistä. Kaupunkikuva on yleensä yleisilmeeltään vaaleahko ja värien käyttö on hillittyä. Voimakkaita värejä voi olla yksityiskohdissa korostuksena. Vanhojen rakennuksien julkisivut ovat enimmäkseen vaaleita, tai poltettua punaista tiiltä.
Rakennuksien julkisivujen värit valitsee pääsuunnittelija rakennuksen omistajan kanssa. Rakennusvalvonta hyväksyy värisuunnitelman rakennuslupaan kuuluvana asiana. Viranomiskäytäntö vaihtelee kuntayksiköissä.
Arkkitehtuurinen muoti-ilmiö on määrätä rakennuksen julkisivuväriksi musta. Mustaa väriä kuvataan synkäksi, raskaaksi, ja surun väriksi jopa ahdistavaksi. Mustan väri ei heijasta valoa, helteellä musta ylikuumenee aiheuttaen voimakasta lämpölaajenemista. UV säteily vanhentaa ja haalistaa mustaa väriä lyhentäen rakenteen elinkaarta ja lisäten huoltotarvetta. Monet rakennusalan asiantuntijat pitävät mustan värin käyttöä julkisivuissa rakennusvirheenä.
Vaasan kaupunkikuvaankin on tullut mustia uudisrakennuksia, jopa arvokkaaseen kulttuuriympäristöön, jossa punamulta on perinteinen ja alkuperäinen väri. Mustat hallirakennukset ja jotain pienempiä mustia julkisivuja olen havainnut.
Arkkitehti (SAFA) Anne-Marjo Panu on IP:n kirjoituksessa 8.6.2024 ilmaissut kielteisen näkemyksen mustan värin käytöstä julkisivuissa.
Tampereen yliopiston rakennustekniikan professori piti mustan värin käyttöä ammattitaidottamana arkkitehtuurina, rakennusvirheenä, joka on syntynyt arkkitehtuurisen erikoisuuden tavoittelun luomana. Virhe on kallis, usein mahdoton korjata, ja pitkäaikainen rasite yksityisille, ja jopa kansantaloudelle.
Olavi Laitala
rakennusmestari
Vaasa