Olen menossa koulusta kotiin. Vastaan tulee alakoululaisia, joista monella on meikkiä naamassa ja hiukset ovat värjätyt. Päällään heillä on Niken ja Adidaksen vaatteita. Mietin, eikö heidän pitäisi olla vielä lapsia?
Lapsi saattaa haukkua toista lasta lapselliseksi, mutta eikö lasten täytyisikin olla lapsellisia, koska he ovat lapsia? Puhelimet ja muut laitteet vievät lapsilta aikaa leikkiä, ja heiltä häviää myös mielikuvitus laitteiden myötä eivätkä aina edes keksi mitä leikkisivät. Leikkimisen tilalle tulee puhelin, pelit ja trendit. Alakoululainen lapsi saattaa todeta, ettei halua leluja joululahjaksi, koska ei leikkisi niillä enää pitkään.
Lapset eivät enää mene ulos leikkimään kavereidensa kanssa. Pitäisikö vanhempien ohjata lapsia enemmän ulos leikkimään? Vastuu lapsesta on kuitenkin aikuisella niin älylaitteiden käytössä kuin pukeutumisessakin.
Nuorille lapsille annetaan liikaa vastuuta liian nuorena, ja velvollisuuksia tulee sen myötä liikaa. Kun lapsella on liikaa vastuuta ja velvollisuuksia, leikkiminen saattaa jäädä. Jotkut lapset saavat päättää itse kaikki omat harrastuksensa ja harrastuksia saattaa tällöin olla liikaa ja lapsi väsyy. Lapsi ei tiedä välttämättä mikä hänelle itselleen on parasta.
Iltalehden verkkoartikkelissa “Näitä asioita päiväkodin työntekijät ihmettelevät: Näkyy jo pienten lasten vanhempien käytöksessä” haastateltiin varhaiskasvatusalan ammattilaisia. He nostivat esiin esimerkiksi lasten vaatteiden epäkäytännöllisyyden. ”Ulkoiluvaatteet ovat kevyitä, eikä niissä voi kunnolla leikkiä”, pahoitteli yksi ammattilainen. Olen samaa mieltä. Lapsella pitäisi olla vaatteet, joissa voi leikkiä oli sää mikä tahansa.
Toisen varhaiskasvatuksen lastenhoitajan mukaan muotivaatteet ovat tulleet tutuksi etenkin viiden viime vuoden aikana: ”Pienet lapset tulevat päiväkotiin esimerkiksi Niken tai Adidaksen vaatteissa. Lippikset ovat samaa merkkiä kuin aikuisilla. Vanhemmat stressaavat siitä, kun vaatteet menevät likaiseksi. Miksi ei vaan voi pukea lapsia sellaisiin vaatteisiin, joiden kanssa ei ole niin tarkkaa, jos suttaantuvat”.
Olen miettinyt, miksi edes ostaa esimerkiksi Adidaksen vaatteita lapselle, jos tämä ei saa ne päällään leikkiä. Eikö tärkeintä ole vaatteiden käytännöllisyys?
Artikkelin kolmannen ammattilaisen mielestä aikuiset työntävät bilekulttuuria lasten elämään: ”Tähän kuuluu se, että alakoululaiset tekevät sitä, mitä teinit ennen, siis jopa ekaluokkalaiset kieltäytyvät pukemasta pipoa ja hanskoja, koska se ei ole cool”.
Tätä tapahtuu paljon. Moni alakoululainenkin kieltäytyy myös käyttämästä ulkohousuja. Ymmärrän yläkoululaiset, jotka eivät käytä pipoja, koska he ovat jo enemmän nuoria kuin lapsia. Yläkoululaisten mielestä pipo saattaa olla nolo ja eivät sen takia kehtaa käyttää pipoa. Lasten ei mielestäni tarvitsisi huolehtia tällaisesta. Moni lapsi käyttää vaatteita, joita vanhemmat ovat kieltäneet likaamasta. Miten lapsi sitten voi leikkiä ne päällään?
On toki hyvä, että lapsi oppii ottamaan vastuuta, mutta vastuuta ei saa antaa liian nuorena liian paljon. Kuitenkin jo ensimmäisellä luokalla lapsi saa vastuuta, esimerkiksi lapsen täytyy muistaa tehdä läksyt. Harrastuksienkin myötä vastuu lisääntyy, sillä harrastus on lapsen, ei aikuisen.
Lapset aikuistuvat liian nopeasti. Esimerkiksi laitteet vievät liikaa lasten aikaa leikkimiseltä. Vanhempien pitäisi ohjata lapsia enemmän leikkimään, koska laitteet koukuttavat liikaa eikä lapsi aina ymmärrä omaa parastaan.
Edith Hollanti
Seinäjoen yhteiskoulu