Fysiikan naisnobelisti totesi tv-haastattelussa: Jospa me tietäisimme, mitä elämä on, mutta se on arvoitus. Tietoisuus on elämän korkein ilmentymä, mutta ilmiönä selittämätön. Kysellään elämän tarkoitusta. Voiko jotakin olla olemassa ilman tarkoitusta? Siltä vaikuttaa. Päiväkorento elää nimen mukaisesti vain päivän. Se on niin lyhyt aika, että sille ei kehity lainkaan ruuansulatusjärjestelmää. Sen tehtävä on vain lisääntyä ja kadota. Miksi? Kilometrien syvyydessä on eliöitä, jotka valtameren pimeydessä löytävät pariutumiskumppanin ja lisääntyvät. Miksi? Elämän kipinä sykkii miljardeissa lajeissa ilman tarkoitusta.
Onko ihminen ainoa poikkeus? Onko Maa on ainoa planeetta, jossa on elämää ja koko muu Universum pyörii tarpeettomana ja elottomana kunnes se Valtaojan sanoin höpsiljoonan vuoden kuluttua katoaa aineen hajottua olemattomiin? Vai onko muuallakin miljardien sattumien tuloksena syntynyt elämää? Onko jossain muualla ehtinyt syntyä Maata vanhempina jopa korkeampaa elämää? Missä ne ovat, kysyi Enrico Fermi. Avaruus vaikenee.
Vaikuttaa siltä, että elämän ainoa tarkoitus on lisääntyminen: Yhdyntä, parittelu, pano. Se tarkoittaisi salaperäisen evoluution jatkumista Maan päällä Auringon kuolemaan saakka. Huimaava, mutta tarkoitukseton prosessi. Paljo turhaa tyät se on tehny, sanoi Hietanen Jumalasta, jolla uskovat selittävät kaiken Hänen luomistyökseen. Perusteluna heillä on ehdottoman varma san : siksi ja sillä hyvä. Onko siis ihminen Jumalan kuva, joka kuolemansa tauon jälkeen voikin elää ikuisesti Paratiisissa.
Japanilaisessa laatufilmissä lääkäri luennoi katsojalle ihmisyksilön elämän kaarta tieteellisin faktoin alusta loppuun kuvaten väistämätöntä prosessia hautaa kohti. Elimistö alkaa vanhetessaan pettää. Tulee tihenevästi monenlaisia vaivoja. Lopuksi tohtori sanoi: Tämä koskee kaikkia. Kukaan ei välty siltä. Sitten hänen vakaville kasvoilleen ilmestyi leveä hymy hampaat yhteen purtuina kuin kalterit ja osoitti sormella katsojaa sanoen: Et sinäkään.
Elämäntaistelun tappioluettelot näkyvät joka päivä lehdessä. Yksilön elämän tarkoitukseksi riittää subjektiivinen onnen tavoittelu. Keskeisiä aineksia siinä ovat rakkaus ja ihmissuhteet. Tämän rikkauden lohduton puoli on se, että yksi heistä kokee kaikkien muiden kuoleman. Lauri Viidan runoelmassa mies menetti yksi kerrallaan kaikki läheisensä. Hän kysyi Kuolemalta: Taidat tappaa jo minutkin? Kuolema vastasi: En minä sinua tapa. Kuka sinua surisi? Sinä palvelet paremmin, kun et kuole, vaan vikiset.
Matti Hurme
Vaasa