– Dekkari oli ensimmäisiä rakkauksiani aikuiskirjojen puolella, kertoo monipuolinen teatterintekijä ja kirjailija Mikko Koivusalo.
Hän muistelee kyläreissua, jonka teki vanhempiensa kanssa joskus toisella kymmenellä ollessaan. Innokas lukija löysi kyläpaikan kirjahyllystä rivin Agatha Christien dekkareita. Takakannen teksti teki vaikutuksen, ja niin poika pyysi teoksia lainaksi.
– Vein niitä kotiin luettavaksi kassillisen, Koivusalo muistelee.
– Ihastelin kirjailijan mielenkiintoista tekstiä. Christie osasi hämätä lukijaansa, ja loppuratkaisu yllätti aina. Ajattelin, että tällaista minäkin haluaisin kirjoittaa.
Mikko Koivusalo syntyi Seinäjoella opettajaperheeseen vuonna 1956 eli 70 vuotta sitten. Pikkupojasta lähtien hän oli kiinnostunut luovasta tekemisestä. Koivusalo piirsi, soitti ja kirjoitti.
– Kilttinä poikana en kuitenkaan lähtenyt tavoittelemaan epävarmaa taiteilijanuraa. Pääsin opiskelemaan Turun kauppakorkeakouluun, josta sain kauppatieteen maisterin paperit, Koivusalo sanoo.
– Toki älysin, että väärällä alalla ollaan. Sen kun tajusin, tiesin, mikä olisi minulle oikea polku.
Mikko Koivusalo toimi 1980–90-luvuilla copywriterina ja radiomainonnan tekijänä. Hän soitti bändeissä ja teki biisejä. Ideoita pursuava mies suunnitteli myös tunnetun lautapeliklassikon, Aliaksen.
Teatteri imaisi
Teatteriura alkoi vuonna 1994 vuorovaikutteisella dekkarimysteerillä Nojatuolisalapoliisi, joka julkaistiin cd-levyillä. Tästä alkaen teos poiki lukuisia lapsille ja aikuisille suunnattuja teatteriesityksiä Tampereelle ja Helsinkiin.
– Eräänä päivänä ohjaaja ja tuottaja Dick Holmström kysyi minulta, haluanko kirjoittaa ja säveltää Turun kaupunginteatterille revyyn. Lupasin heti ja katsoin kotona tietosanakirjasta, mitä sana revyy tarkoittaa, Mikko Koivusalo nauraa.
Vuonna 1997 syntyi revyy Kyl määki Turuus. Sittemmin Koivusalon kynästä on lähtenyt parikymmentä revyytä.
Seinäjoen kaupunginteatteriin Mikko Koivusalo on kirjoittanut ja säveltänyt neljä revyytä, joista ensimmäinen oli Komian tähäre vuonna 2000. Ryästö lakeurelta (2013) puolestaan oli Koivusalon sovitus Mozartin oopperasta Ryöstö seraljista.
Törnävän uusi tuleminen
Revyiden ja musikaalien lisäksi Koivusalo on tehnyt 16 näytelmää. Lisäksi hän on suomentanut noin 30 musikaalia, joukossa muun muassa maailmankuulut Cats, Evita ja My Fair Lady.
Seinäjoen kesäteatteri käynnistyi sekin Koivusalon kynästä, kun hän suomensi Monty Pythonin hulvattoman Spamalot-musikaalin Törnävälle kesällä 2019. Koivusalo suomensi kesäteatteriin myös musikaalit Jotain mätää, Murhan ja rakkauden käsikirja sekä Xanadu.
– Seinäjoen kaupunginteatteri halusi Spamalot-musikaalilla näyttää koko Suomelle, miten rohkeaa teatteria täällä tehdään, Koivusalo tiivistää.
Mikko Koivusalo jäi teatterimaailmasta eläkkeelle 2020. Samalla hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.
– Olen jättämässä teatteritöitä vähemmälle, mutta jos jotain oikein kiinnostavaa tulee tarjolle, niin aina voi harkita.
Dekkarin kirjoittaminen ei ollut Koivusalon mielestä helppoa. Vuoropuhelun sijaan piti opetella kirjoittamaan proosaa.
– Kirjoittaessani tajusin, että minä olen lukijalle tarinan ainoa informaatiolähde. En voi luottaa lavastajan, puvustajan, ohjaajan tai näyttelijöiden osuuteen. Kaikki oleellinen on oltava tekstissä, Koivusalo sanoo.
– Kokeilujen kautta opin, että henkilö- ja miljöökuvauksessa vähäkin riittää. Lukija kyllä visualisoi tapahtumat mielessään, kunhan annan siihen riittävät ainekset.
Mikko Koivusalo julkaisi ensimmäisen dekkarinsa Nuku nuku nurmilintu vuonna 2024. Se palkittiin vuoden parhaana esikoisdekkarina.
Tänä vuonna ilmestyneestä dekkarista Siihen loppui satumaa tuli sopimustarjous neljältä kustantajalta.
– Kolmas dekkari on jo pitkällä. Se ilmestyy lukijoille ensi kesänä, Koivusalo lupaa.
Mikko Koivusalo: Siihen loppui satumaa, 351 s. WSOY 2026.
Mikko Koivusalon toinen dekkari Siihen loppui satumaa vie lukijat edellisen kirjan tapaan nykypäivän Turkuun. Lenkkipolun varrella makaa keskelle otsaa ammuttu mies. Löytäjinä on kaksi teinityttöä, joiden maailmaan myös tutustutaan.
Koivusalo kirjoittaa niin houkuttelevan koukuttavasti, että opusta on vaikea laskea kädestä. Mystinen murhaaja jatkaa tihutöitään, mutta kuka hän on, ja miksi uhrien on kuoltava?
Tarinassa sukelletaan uskottavasti usean perheen arkeen, josta ei haasteita puutu. Nuorison jengiytyminen ja toisten kiusaaminen tuntuvat paikoitellen jopa ahdistavalta lukea. Lehtiuutiset osoittavat, että Koivusalo tietää mistä kirjoittaa.
Dekkarin pääosassa ovat jälleen rikosetsivä Amos Kedir ja hänen nokkela anoppinsa Emilia Kuikka. Tämä muori on eläköitynyt rikospoliisi, joka ei malta pitää näppejään erossa poliisitoimesta. Hakematta tulee mieleen neiti Marple.
Mikko Koivusalo tekee muutenkin kunniaa esikuvalleen Agatha Christielle, jonka tyyliin murhatutkinnan seuraaja harhautetaan pohtimaan useaa epäiltyä. Monipolvinen juoni vie lukijaa kuin jänis ajokoiraa.
Koivusalon dialogi on uskottavaa. Se värittää ja vie tapahtumia eteenpäin. Kirjailijan teatteritausta tuo murhakertomukseen antiikin draamojen tyylisiä jykeviä ja verisiä käänteitä.
Nöyryytys, viha ja kosto ovat ikuisia aiheita, joista tarinoita on aina ammennettu.
