Seinäjokelainen Lasse Laihola julkaisee tänään soololevyn artistinimellä Minuutti Hulluuteen. Nimeen kätkeytyy viittaus siihen, että levyn kaikki kappaleet ovat vain minuutin mittaisia.
Mistä tuli ajatus tehdä kokonainen levyllinen niin lyhyitä lauluja?
– Somesta tietysti, Lasse Laihola naurahtaa.
Hän kertoo, kuinka Instagramissa oli joku vuosi sitten audioklipeille minuutin raja, joka sittemmin on poistunut. Laihola sanoo miettineensä jo tuolloin, miten lauluntekijä ikinä saisi sanottavansa mahtumaan yhteen minuuttiin.
– Se jäi päähän muhimaan. Minuutin aikaraja haastaa mukavasti. Siinä on pakko rikkoa perinteistä säkeistö-kertsi-kaavaa, ja keskittyä olennaiseen, hän arvioi.
Raskas tausta toi teemaksi painajaiset
Laihola tunnetaan raskaamman musiikin tekijänä esimerkiksi yhtyeistä Mind Mirror ja Hauras. Raskaan rockin puolelta mukaan valikoitui myös painajaisteema.
– Kyse ei ole välttämättä omista painajaisista, vaan yleisemmin pahoista unista, kertoo Laihola, joka vastaa itse kaikista soittimista ja laulusta.
Mukana on yksi vieraileva solisti, Finntrollin laulaja Mathias Lillmans, joka tulkitsee osuutensa toisella kotimaisella.
– Hän lähti mukaan, kun kerroin levyn teeman ja sanoin, että mikä voisi olla suomalaiselle pahempi painajainen kuin kuulla ruotsia, Laihola nauraa.
– Mathiaksen mielestä se oli hyvä myyntipuhe.
Verenpunainen kasetti
Kahdeksan kappaleen Uni-levyn on äänittänyt Vesa Viitanen Seinäjoella.
Levyn julkaisee ja jakelee Inverse Records. Youtubessa ilmestyy myöhemmin maaliskuussa koko albumia kuvittava noin kymmenminuuttinen musiikkivideo. Siitä vastaa Henri Rantala.
Laihola halusi albumista vanhan liiton henkeen myös fyysisen julkaisun, joten hän tilasi laatikollisen verenpunaisia kasetteja. Kasettimuoto on hänen mukaansa edelleen melko suosittu raskaamman musiikin piireissä.
– Monelta kaveriltani esimerkiksi löytyy kotoa edelleen kasettisoitin, mutta ei enää cd-soitinta, Laihola kertoo.
Kasetteja on edullista teettää pieniäkin määriä. Myös äänenlaatu on Laiholan mukaan ”ihan ok”.
– Se on vähän tummasointisempi digiin verrattuna. Tällaista musaa pieni tummuus mielestäni vain pukee.
Muusikko odottaa mieleenkiinnolla albumin vastaanottoa.
– Jännä nähdä, miten kuuntelijoilla riittää kärsivällisyys sen suhteen, että vaikka levy onkin lyhyt, niin kaikki biisit on nivottu yhdeksän minuutin putkeen, Laihola selvittää.
– Toivottavasti palautettakin tulee, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Kaikki otetaan vastaan.
