Vanhojen tansseissa piti osata tangoa. Joskus sitä on soinut mökillä radiosta. Argentiinasta se on ymmärtääkseni kotoisin. Tangotietämykseni on suunnilleen tässä.
Nyt taitaa olla korkea aika opetella enemmän, sillä Tangomarkkinat alkavat tänään. Ensiksi tulisi mieleen avata Wikipedia ja lukea tangoa käsittelevä artikkeli. Mitä siitäkin sitten oppisi? Nippelitietoja korkeintaan. Ei niistä ole apua, kun pitää sukeltaa suomalaisen tangon syvään päähän vitosen tornista.
Ei, Wikipedia kiinni. Opin on tultava Tangokadulta ihmisten parista. Opettajista ei ainakaan pitäisi olla pulaa, osallistuuhan markkinoille lähemmäs 100 000 tangon ystävää.
Tavallaan käsittämätöntä, että niinkin suuresta ilmiöstä, kuin mitä tango Suomessa on, voi olla tyystin tietämätön. Lienee merkki kehnosta kulttuurintuntemuksesta – tai ainakin valikoivasta. Niin ei pitäisi olla. Mahdollisuudesta ymmärtää paremmin suomalaista sielunmaisemaa pitää ottaa kaikki irti, nyt kun on tilaisuus.
Ensiksi lienee parasta vain katsella sivusta. Olisihan se noloa mennä tanssimaan ilman, että osaa tanssia. Perusaskeleet haltuun sopivan välimatkan päästä, sitten voi harkita vaikemapia liikkeitä. Taivutuksia ja sen sellaista.
Samalla on tietenkin kuunneltava korvat höröllään musiikkia. Kappaleiden kaipauksen ja intohimon sisäistäminen helpottanee myös askelten omaksumista.
Tärkeää on varmasti myös näyttää siltä, että tietää mitä tekee. Musta asu ylle ja kiiltävät kengät jalkaan. Sitten sliipataan hiukset öljyllä kiinni päänahkaan ja laitetaan ruusu suuhun.
Lopuksi kai otetaan partnerista tiukasti kiinni ja kuiskataan korvaan oma nimensä. Onko se Manolo vai Markku, lienee yhdentekevää. Tärkeintä on koskettaa ja antaa musiikin viedä. Olé! Sitten tietää, mikä on tango.
Nikke Kinnunen
Kesätoimittaja