Suomalainen ruokakeskustelu koskee usein hintaa ja sen kalleutta. Tämän vuoden alussa keskustelu sai uusia piirteitä S-ryhmän ilmoittaessa suureen ääneen ruuan hinnan "halpuuttamisesta".
Ruuan hintatasossa tapahtuikin varsin merkittävä lasku nyt helmikuussa, jolloin uudet hinnat tulivat voimaan. Laskun myötä ruuan hinta oli Suomessa yli 3 prosenttia edellisvuoden helmikuuta alempi. Syömmekö siis nykyään kallista vai halpaa ruokaa?
Suomalaiset kotitaloudet käyttävät euroistaan keskimäärin 22 prosenttia syömiseen ja juomiseen. Suuremman osan rahoista lohkaisee vain asuminen. Onko se liikaa? Äkkiä ajateltuna runsaan viidenneksen osuus tuloista tuntuu suurelta, mutta toisaalta siihen kuuluvat kaikki ruuat, myös muualla kuin kotona syödyt ateriat sekä alkoholijuomat.
Kotiin ostettujen elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus kotitalouksien kulutusmenoista on vain 13 prosenttia. Osuus on elintason kohotessa pienentynyt Suomessa vanhojen EU-maiden tasolle.
Vertailtaessa ruuan hintakehitystä eri EU-maissa vuodesta 2005 vuoteen 2014 voidaan havaita, ettei maiden keskinäisissä suhteissa ole tapahtunut suuria muutoksia. Suomi on ollut hintatasoltaan Ruotsia ja Tanskaa halvempi, mutta muita EU-maita kalliimpi vuonna 2005 ja 2014.
Kansainvälisiä hintavertailuja janoavien kannattaa huomioida, että hintoihin vaikuttavat edelleen monet kansalliset erityispiirteet, kuten palkkataso, verot ja ruokailutottumukset. Jos ruuan hintataso korjataan esimerkiksi käytettävissä olevilla tuloilla, Suomen sijoitus vertailussa paranee kertaheitolla.
Ei nimittäin liene mielekästä vertailla vaikkapa Romanian ja Suomen hintoja, kun romanialaisten keskitulo jää noin kymmenesosaan suomalaisesta tasosta. Lisäksi on hyvä muistaa, että ruokaa verotetaan meillä eurooppalaisittain varsin ankarasti.
Hintatarjouksia ja halpuutuksia katsellessa tuleekin mieleen, onko ruuan hinnan mahdollisimman alas painaminen kuluttajan suurin etu. Vai pitäisikö meidän tuoda enemmän esille sitä, miten ruoka on tuotettu ja mistä arvo ruokaketjussa ylipäätään syntyy? Monet tutkimukset kun osoittavat, että kuluttajat ovat yhä enemmän kiinnostuneempia ruuan tuotantotavasta ja laadusta.
Ruuan hinta, korkeakin sellainen, hyväksytään, mikäli perustelut sopivat omaa arvomaailmaan. Joku maksaa suosiolla extraa kotimaisuudesta, toinen lähiruoasta ja kolmas on valmis maksamaan luomusta jopa yli kaksinkertaisen hinnan.
Maatalouden ja elintarviketeollisuuden kannalta halpuutuskampanjassa onkin ongelmansa. Se johtaa entistä tiukempaan hintakilpailuun ja alentaa teollisuuden katteita. Tätä kautta syntyy myös painetta tuottajahintojen alentamiseen.
Maatalous- ja elintarvikealan yritysten kannattavuus on kuitenkin edellytys sille, että meillä on tulevaisuudessakin omaa ruuan tuotantoa. Kannattava tuotanto mahdollistaa myös keskittymisen laatukilpailukykytekijöihin kuten tuoteturvallisuuteen, eläinten hyvinvointiin, ympäristöstä ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimiseen. Näistä tekijöistä rakentuu lisäarvoa suomalaiselle ruualle ja vastinetta ruuan hinnalle.
Jyrki Niemi
Kirjoittaja on professori Luonnonvarakeskuksessa