Otsikon esittämään kysymykseen pitäisi näinä päivinä monen nuoren keksiä vastaus.
Yhteishaku perusopetuksen jälkeisiin koulutuksiin, eli esimerkiksi Vaasan lyseon lukioon tai Vamialle, alkoi kolme viikkoa sitten ja jatkuu vielä ensi tiistaihin saakka.
Korkeakoulujen yhteishaku alkaa tänään ja päättyy parin viikon kuluttua. Siinä haetaan esimerkiksi Vaasan yliopiston tai Vamkin ja muiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suomen- ja ruotsinkielisiin koulutuksiin.
Yhteishausta on juttua tässä Vaasa-lehdessä.
Lohdullista on, että (työ)elämänsä suuntaa voi vaihtaa monta kertaa vielä aikuisenakin. Opiskelua on mahdollista jatkaa nykypäivänä vaikka läpi elämän. Nuori ehtii kouluttautumaan moneenkin ammattiin, ennen kuin eläkkeelle pääsee.
Moni miettii vielä viisikymppisenäkin, mikä minusta tulee isona. Itse asiassa juuri viidenkympin villityksessä, ikävuosina 50–55, moni tekee isojakin muutoksia elämässään.
Pohdimme viikonloppuna kirjapiirini naisten kesken juuri otsikon kysymystä.
Pari meistä tuntee viidenkympin huitteilla vasta löytäneensä oman alansa ja paikkansa työelämässä. Yksi pohdiskelee uudelle alalle siirtymistä ja harrastuksen vaihtamista leipätyöksi.
Yksi tunnusti viime aikoina usein miettineensä elämänsä suuntaa. Mitä voisi alkaa tehdä nyt, yli viisikymppisenä, kun on ollut yhdellä ja samalla alalla koko työuransa tähän saakka? Häntä houkuttelisi yrittäjäksi ryhtyminen.
Mutta uskaltaako heittäytyä varmasta työpaikasta ja vakaasta kuukausipalkasta yrittäjäksi, kun työuraa on jäljellä enää noin 10 vuotta?
Vaasan yliopistossa tarkastettiin pari viikkoa sitten Varpu Sankelon väitöskirja, joka käsittelee yli 50-vuotiaana ensiyrittäjiksi ryhtyneiden identiteettiä ja menestystä yrittäjinä.
Väitöstutkimuksessa kävi ilmi, että yli 50-vuotiaalla ensiyrittäjällä on monia vahvuuksia, jotka auttavat häntä menestymään.
Hänellä on elämän- ja työkokemuksen suomaa, vahvaa tietotaitoa.
Silti hän haluaa edelleen kehittää itseään, oppia uutta ja laajentaa ammatillista osaamistaan.
Monella on halu näyttää itselleen ja muille. Tähän kunnianhimoon ja uskoon omiin kykyihin liittyy se, että 50+ ensiyrittäjä pystyy luomaan uusia työpaikkoja muillekin kuin itselleen ja tekemään aivan kelpo tulosta yrityksessään. Toki joukossa on yksinyrittäjiä, mutta ei läheskään kaikki.
Sankelo arvioi, että yli viisikymppisenä yrittäjäksi ryhtyminen on kasvava ilmiö, kun elinikä ja työurat pidentyvät, vaikka tietenkään kaikille ei yrittäminen sovi.
Minuun kolahtaa Sankelon väitöstutkimuksessa se, että moni yrittäjäksi ryhtynyt, jolla on työuraa jo mittavasti takana, haluaa omassa yrityksessään välttää ne puutteet, joita on havainnut aiemmissa työpaikoissaan.
Nämä 50+ ensiyrittäjät haluavat tehdä asiat omalla tavallaan, niin kuin ne heidän mielestään pitää tehdä. Sen ansiosta moni keski-ikäinen ensiyrittäjä kokee elämänlaatunsa nousseen yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen.
He pystyvät toteuttamaan omia arvojaan ja tavoitteitaan.
Siihen kai jokaisen kannattaisi elämässään tähdätä, olipa yrittäjä tai töissä toisen leivissä.