Ulkolinja: Elektroniikkajätteen vaarat
Kuinka monta televisiota tai puhelinta perheessäsi on ollut? Tiedätkö, missä hylätyt laitteet ovat nyt? Luultavasti vastauksesi on kieltävä. Et ole yksin, ei tiedä moni muukaan – eivät edes viranomaiset.
Ghanalainen ympäristöaktivisti Mike Anane selvittää, mistä kaatopaikalla lojuva jäte on tullut. Yllättävän monessa laitteessa on vielä omistajien tiedot näkyvissä.
Euroopan unionissa on uusien laitteiden hintaan sisältyvään maksuun perustuva elektronisten laitteiden kierrätyssysteemi – teoriassa. Kuluttajat uskovat, tai haluavat uskoa, että oman vanhan tietokoneen lopputaival sujuu laillisesti ja luontoa säästäen.
EU:n arvion mukaan suurin osa elektroniikkajätteestä päätyy kuitenkin muualle kuin lailliseen kierrätyskeskukseen.
Toimimattomien laitteiden vienti ulos EU-alueelta on ollut kiellettyä jo vuodesta 1989, mutta virta ei ole pysähtynyt. Vientikiellon nimi on Baselin sopimus. Yhdysvallat ja Haiti eivät ole allekirjoittaneet sopimusta.
Valtavat määrät jätettä päätyy laittomasti Ghanaan, Nigeriaan ja Kiinaan. Kaatopaikoilla ja nyrkkipajoissa jopa lapset purkavat laitteita. Jäte jää heitteille, käytetyt varaosat myydään edelleen.
Raha ratkaisee
Miksi Euroopan maat eivät itse hyödynnä kierrätysmetalleja? Syynä on raha. Kierrätys hoituu halvemmalla halpatyövoimalla maissa, joissa ei tarvitse huolehtia ympäristönsuojelusta.
Laiton jätekauppa on vastaanottajapäässä kannattavaa, koska mikropiireissä ja siruissa on arvokkaita metalleja. Rahaa tehdään myös myymällä käytettyjä siruja uusina.
Tätä ohjelmaa kannattaa miettiä aina silloin, kun aikoo ostaa toimivan kännykän tilalle uuden. Omantunnonherättelystä tulee yksi tähti lisää.
TV1 torstai 15.2. klo 22.30
Tiina Vuorimäki