Kuparisaaren Helvetti, helvetillistä piinaa jo vuodesta 2014. Liigaan osallistuminen ja uusi halli ei ole tae tunnelmalle ja isoille yleisömäärille.
Sport nousi Liigaan kaudeksi 2014–15 ja silloin linjattiin viisivuotistavoite, jonka päämäärä oli menestyä pudotuspeleissä. Kahdeksan kautta myöhemmin pudotuspeliotteluita on kertynyt neljä kappaletta. Selvää on, että urheilullisissa tavoitteissa on kyykätty pahasti.
Muissakin tavoitteissa on epäonnistuttu: Junioripolkua ei ole, omavaraisuudesta puhumattakaan ja taloudellisestikin eletään kädestä suuhun. Miten tähän on tultu ja mihin olemme menossa?
Päävalmentajia on Liigassa ollut kolme, pelaajia satoja, pudotuspelejä 4 ja yksi urheilujohtaja. Yksikään Sportin valmentajista ei ollut ns. kuumia nimiä. Silti jokaiselle tehtiin hosumalla jatkosopimukset alkukauden suonenvetojen ansiosta ja ne ovat tulleet kalliiksi. Kaksi edellistä päättyi potkuihin ja nyt myös Dufvan päätä vaaditaan vadille.
Yksi henkilö kulminoituu näiden päätösten taakse. Urheilujohtaja Markus Jämsä. Hän vastaa viime kädessä urheilullisesta menestyksestä. Ovatko urheilulliset tavoitteet täyttyneet kun hän on edelleen pestissään?
Kuluva kausi on Jämsälle kahdestoista urheilujohtajana: 3 kautta Mestiksessä ja 9 Liigassa.
Ensimmäisellä Mestis-kaudella saavutettiin kultaa, kahdella seuraavalla tiputtiin puolivälierissä. Vaasassa on koettu pettymyksiä vuodesta toiseen eikä tämäkään kausi näytä olevan poikkeus.
Sportin toiminnassa ei ole punaista lankaa, vaan joukkue kasataan yksittäisistä hankinnoista ja katsotaan mitä saadaan aikaan. Seuraavalla kaudella sama uusiksi. Junioripolkua ei ole, vetovoimaa ei ole, menestystä ei ole, tunnetta ei ole, yleisöä ei ole. Liigan toiseksi huonoin yleisökeskiarvo: tuhat katsojaa tavoitetta perässä.
Organisaatiotasolla Sportin täytyy tehdä suursiivous. Yhtiökokouksessa 20.10.2022 väläytettiin pelaajabudjetin nostamista 2,5 miljoonaan. Samalla on käynnissä osakeanti, jonka tavoite on kerätä 750 000 euroa paikkaamaan korona-ajan tasetta.
Esimerkkejä löytyy, että myös pienemmällä budjetilla voi pärjätä. Ässien mestaruus vuonna 2013, HPK:n mestaruus vuonna 2019. Viime kaudella Jukurit oli runkosarjan toinen, KooKoo pronssiottelussa. Raha ei ole oikotie onneen, jos ei ole henkilöitä, jotka osaavat käyttää sitä.
Syitä tähän taaperrukseen voidaan etsiä vaikka mistä. Liigalisenssin lyhentäminen, loukkaantumiset, korona jne. Sportissa pelaa tällä hetkellä 0 omaa kasvattia. Anteeksiantamatonta pienen budjetin joukkueelle. Vertailun vuoksi mm. KalPassa pelaa 14 omaa kasvattia vakituisesti.
Tätä via dolorosaa on jatkunut aivan liian pitkään eikä virheistä opita. Menestystä ei tule: yksittäisiä voittoja raavitaan sieltä täältä ja taas vajotaan tappioputkeen. Sport ei ole menossa yhtään mihinkään. Jonkun on kannettava vastuu. Uskollisimmillakin kannattajilla alkaa usko loppua. He kaipaavat arvostusta, vastauksia ja vastuunkantoa. Eivät suklaapatukoita ottelulipun kylkiäisinä.
Niclas Backholm
Kotkasydän
Vaasa