Henkilö istuu baarissa, pohtii ympäröivää maailmaa ja nauttii oluesta. Välillä suusta pääsee humoristisia lauseita ja keskiolutaforismeja. Joskus päähenkilö taas löytää itsensä pohtimassa filosofisesti kaikkea, mitä ympärillä tapahtuu.
Ikkunassa julkaistavissa Valomerkki-sarjakuvastripeissä toistuu aina sama kaava. Ensimmäinen ruutu on täydestä oluttuopista, toisessa siitä on juotu puolet ja kolmannessa ei ole jäljellä mitään.
Tekijä Hantta Viinamäki rakentaa tarinan tekstin ympärille.
– Inspiraatiota sain Max Cannonin Raakaa lihaa -sarjakuvastripeistä. Niissä on kolme samaa kuvaa ja ainoastaan teksti muuttuu, Viinamäki kertoo.
Myös Ressu koirankopin päällä on aina ollut Viinamäen lempisarjakuvia.
– Ressu on niin eleetön. Stripeissä tapahtuu kuitenkin paljon, ja jutut ovat levottomia.
Ensimmäinen sarjakuva. Valomerkki-sarjakuvasarja on Viinamäen ensimmäinen. Piirtäminen ei ole koskaan kuulunut hänen harrastuksiinsa.
– Itse ajattelen, että en osaa piirtää. Muut kuitenkin sanovat, että minulta löytyy visuaalista silmää.
Luovuutta Viinamäki on kartoittanut musiikin parissa. 1990-luvun lopussa hän soitti bassoa Klamydiassa, ja viime aikoina hän on herätellyt henkiin Loretta Problem -yhtyettä. Rakkaus punkiin ja rockmusiikkiin näkyy myös siinä, että Viinamäki suunnittelee mielellään levynkansia.
– Olen suunnitellut kuusi levynkantta Klamydialle, ja siihen vielä singlet päälle. Lisäksi olen tehnyt kansia, t-paitoja ja julisteita eri bändeille.
Levynkansien suunnittelu on ideoiden ja ehdotusten pyörittämistä.
– Klamydian jäsenten kanssa keskustelu on luontevaa. Heillä on aina jokin idea, jonka pohjalta lähdetään työstämään.
Ideoita arjesta. Ideoita sarjakuvastrippeihin Viinamäki kerää ympäriltään.
– En voi vain istua pöydän ääreen ja alkaa piirtää. Juttuja tulee vastaan arjessa, ja niitä pitää kirjoitella muistiin.
Viinamäki haluaa pitää sarjakuvansa viihteellisinä.
– Stripit eivät ole kryptisiä arvoituksia, joita varten pitää tietää antiikin filosofiaa.
Jotkin stripeistä ovat kuitenkin haastavampia, ja ne perustuvat yleissivistykseen.
– Lukijalle voi tulla vartin päästä ahaa-elämys, kun hän tajuaa, mistä sarjakuvassa on kyse.
Käsin ja tietokoneella. Sarjakuvassa pöytään saattaa myöhemmin istahtaa muitakin henkilöitä.
– Niitäkään ei näytetä, vaan juoma kuvaa henkilön luonnetta. Jos nainen tulee pöytään, niin siihen saattaa ilmestyä vaikka cosmopolitan-drinkki.
Sarjakuvansa Viinamäki tekee osaksi käsin ja osaksi tietokoneella.
– Parhaimpia juttuja on, kun ei tarvitse odottaa tai kysyä keltään.
Ikkunan lisäksi Valomerkki-sarjakuvia on luettavissa myös osoitteessa valomerkki.net.
– Siellä julkaisen myös strippejä, jotka eivät ilmesty lehdessä.
Janette Litmanen