Vuonna 1968 perustettu englantilainen raskaan rockin perusbändi Deep Purple porskuttaa yhä tänä päivänä. Orkesteri valmistelee uutta levyä ja on tulossa Suomeen keikoille taas kerran kesäkuussa.
Purplen merkitystä rockhistoriassa ei voi sivuuttaa. Esimerkiksi vuoden 1969 In Rock -albumi loi pohjaa koko heavy rock -käsitteelle, eikä vuoden 1972 Smoke On The Water -biisin uraauurtavuutta voi ohittaa.
Aivan kaikille Purplen merkitys ei kuitenkaan ole valjennut. Esimerkiksi Yhdysvaltain Clevelandissä operoivan Rock and Roll Hall of Fame -museon kunniagalleriaan Purple pääsee vasta tänä vuonna. Tuntuu suorastaan huvittavalta, että huomattavasti Purplea ennen tämän arvostuksen ovat saaneet osakseen esimerkiksi Aerosmith (2001), ZZ Top (2004), Van Halen (2007) ja Kiss (2014).
Parempi ehkä myöhään kuin ei milloinkaan, mutta eivät kummallisuudet tähän lopu. Purplea on vuosien varrella pyöritetty kahdeksalla eri kokoonpanolla, joten palkittavia soittajia riittää, vaikka perustajajäsenistä yläkerran orkesteriin siirtynyt urkuri Jon Lord ei enää pääse itse paikalle pystiä pokkaamaan.
Museoväki kehittelikin mielenkiintoisen sopan ilmoittaessaan, keitä Purple-jäseniä nimitysjuhlallisuuksiin New Yorkissa 8. huhtikuuta kelpuutetaan. Legendaarisimman kakkoskokoonpanon Ritchie Blackmore, Ian Paice, Ian Gillan ja Roger Glover ovat tietenkin mukana. Myös hämmästyttävän kolmosinkarnaation David Coverdale ja Glenn Hughes kuuluvat kutsuttuihin.
Sen sijaan historiallisesta alkuperäismiehistöstä laulaja Rod Evans on listalla, mutta basisti Nick Simper on käsittämättömästi sivuutettu. Myöskään jälkikäteen arvostetun nelosryhmän edesmennyt kitaristi Tommy Bolin ei läpäissyt seulaa.
Jotta soppa kiehuisi kunnolla loppumetreille, niin aina arvoituksellinen Blackmore on ilmoittanut, ettei aio osallistua kemuihin, koska Purplen manageri Bruce Payne on tämän kieltänyt. Purple-leiristä taas tarkennettiin, että kielto koski vain bändin soittamista juhlien yhteydessä. Voi silti olla, että vanhojen kiistakumppanien Blackmoren ja Gillanin kohtaaminen samalla lavalla jää näkemättä.
Purplen kitaristina on 1990-luvun puolivälistä taituroinut amerikkalainen Steve Morse. Hänen värikylläinen soundinsa on tuonut oman mausteensa Purple-saagaan ja Morsen kitara suorastaan loistaa esimerkiksi biisissä Sometimes I Feel Like Screaming. Yli 20 vuotta Purplessa ei kuitenkaan riittänyt nostamaan Morsea kunniagalleriaan. Sinne ei yltänyt myöskään toistakymmentä vuotta urkurina häärinyt Don Airey. Tästä suivaantuneena Purple ei halua soittaa tilaisuudessa muuten kuin nykykokoonpanollaan.
En ole mielestäni mitenkään hanakka hankkiutumaan keskusteluihin ihailemieni julkisuuden henkilöiden kanssa, mutta kesällä 2008 Kuopiossa kävi toisin. Matkalla Purple-keikalle törmäsin hotellin käytävällä Steve Morseen ja ennen kuin kunnolla tajusinkaan, huomasin ängenneeni keskustelemaan kitaravirtuoosin kanssa.
Morse suhtautui tilanteeseen ymmärtäväisesti ja nimikirjoituskin irtosi. Vaahtosin toisella kotimaisella olleeni Purple-fani yli 25 vuotta. Niin minäkin, kuittasi kitaristi.
Viestitin aiheesta tietenkin Purple-faneihin lukeutuvalle veljelleni, joka soitti keikkaa seuraavana aamuna hotellille ja kysyi heti: oliko Morse aamupalalla?
ANTTI VAINIO
antti.vainio@i-mediat.fi