Sosiaalinen media on laskenut kannanottojen kynnystä ratkaisevasti viime vuosina. Se on johtanut siihen, että ”mielipiteet” ovat muuttuneet loukkaaviksi ja ala-arvoisiksi, kun julkisuuden henkilöistä on tullut vapaata riistaa ja heitä kaltoinkohdellaan esimerkiksi ulkonäkönsä takia.
Miksi joku asettaa itsensä kivitettäväksi tai kiitettäväksi ja kirjoittaa julkisen mielipidekirjoituksen? Ymmärtääkseni kirjoitusten toivotaan johtavan siihen, että kirjoittajan haitalliseksi katsoma toiminta tai päätös harkittaisiin uudelleen ja ”päivitettäisiin” mikäli mahdollista.
Otetaan esimerkiksi paljon porua ja kirjoituksia aiheuttanut parveketupakointi. Seinänaapuri on huomauttanut useaan otteeseen naapuriaan siitä ja kertonut ärsyyntyvänsä tai jopa sairastuvansa sen takia. Tupakoitsija viittaa toiveille kintaalla, mikä johtaa naapurien väliseen vihanpitoon, joka yltyy päivä päivältä aggressiivisemmaksi. Jos kyse on rivitaloyhtiöstä, heidän vihanpitonsa välittyy koko asuinjoukkoon ja yhteisten talkootapahtumien toteutuminen vaarantuu tai käy jopa mahdottomaksi.
Kenellä tässä tapauksessa on avaimet tilanteen laukaisemiseksi? Ne ovat tietysti tällä tupakoitsijalla. Mitä tapahtuisi, jos hän nielisi ylpeytensä ja nöyrtyisi naapurin toiveiden edessä? Hän siirtyisi siis tupakoimaan muualle, soittaisi naapurin ovikelloa ja kertoisi ”parannuksestaan”. Kysyisi vielä, miten hän voisi korvata aiheuttamansa haitan ja mielipahan. Todennäköisesti siihen riittäisi yhteisen iltakahvituokion tarjoaminen. Mikä vaikutus tällä laajemmin olisi? Uutinen vihanpidon laukeamisesta leviäisi muiden asukkaiden tietoon. Tunnelma vapautuisi koko yhteisössä, ja talkoopäivien lisäksi päätettäisiin järjestää yhteisiä illanistujaisia ihan muuten vaan.
Joskus ollaan tyytyväisä, jos onnistutaan saamaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mutta tässä tapauksessa ”kärpäsiä” saadaan kymmenkunta. Toiminnan laatu–hinta-suhde nousee näin erityisen korkeaksi. Ja kaiken takana on parveketupakointikirjoituksen käynnistämä asian syvempi mietiskely ja sen tuloksena nöyryystyökalun käyttöönotto, Mielipidekirjoitus on siis tuottanut toivotun tuloksen. Onhan ihmissuhteiden merkitys hyvän elämänlaadun kannalta tärkeintä – siis jopa terveyttä, ja varsinkin taloudellista tilaa tärkeämpi.
Kirjoitusten kohteina on usein joukko ihmisiä, kuten päätöksentekijät, parveketupakoijat, ylinopeuskaahaajat, kiusaajat jne. Kun joku tunnistaa kirjoituksesta itsensä, hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Toimia kuten esimerkkini tupakoija ja nöyrtyä, tai sitten älähtää kuten se kuuluisa koira, johon kalikka kalahtaa. Jälkimmäisessä tapauksessa hän kirjoittaa vastineen, mikä on tietysti ok, tai pahimmassa tapauksessa pyytää ulkopuoliselta apua ”kaltoinkohteluunsa”.
Maailmassa on ainakin kaksi päämiestä, joilta nöyryyssulake näyttää olevan lopullisesti pimahtanut, ja surulliset seuraukset ovat kaikkien nähtävissä. Nöyryyteen alistumisen este on ylpeys. Voihan myös olla niin, ettei ylpeydestä kiinni pitämisen kokonaishaittaa havaita. Kahden ihmisen välinen konflikti haittaa yleensä laajemminkin, kun paljon puhuttua yhteisöllisyyttä ei saavuteta.
Erityisen tärkeää yhteisöllisyys on silloin, kun kyse on tiiviisti toimivisti toimivista, kuten urheilujoukkueet, työporukat tai lähisukulaiset. Mielipidekirjoituksen tarkoitukseksi tässä tapauksessa voidaan nähdä se, että kukin yhteiseloa haittaavassa tilanteessa tarkistaa, etteivät nuo aiemmin mainitsemani ”onnen avaimet” satu olemaan omassa taskussa.
Olkoon kirjoittelun aihe sitten mikä tahansa, uskon muillakin kirjoittajilla olevan naiivi usko siihen, että kirjoituksen sanoma menee jollekin perille, minkä jälkeen maailma olisi taas piirun verran parempi paikka olla ja elää.
Monesti mielipidekirjoituksia kritisoidaan siitä, että ”niissä aina valitetaan” eli ovat luonteeltaan negatiivisia. Voidaankohan tämäkin puolustuspuheeksi tarkoitettu kirjoitus katsoa sellaiseksi…?
Markku Hankanen
mielipidekirjoittaja
Seinäjoki