Kouluissa kuin myös kotona pitäisi yleistää mielenterveydestä puhuminen, vaikka se saattaisikin olla herkkä aihe monille. Terveystiedossa pitäisi ainakin pari tuntia käyttää keskustellen ja selittäen eri mielenterveysongelmista, niiden oireista ja miten ne voivat vaikuttaa arkeen. Ala-asteellakin pitäisi näistä asioista keskustella, jotta olisi iän myötä helpompaa puhua ja hankkia tarvittavaa apua ilman, että tarvitsisi hävetä tai tuntea oloansa tuomituksi.
Itsetuhoisuudestakin pitäisi puhua ja luoda sellainen ympäristö, jossa ihmiset uskaltaisivat puhua ongelmistaan. Pyydän vielä lopuksi, että jos lähimmäisesi esimerkiksi lapsesi yrittää kertoa sinulle vaikeuksistaan tai, että hänellä saattaa olla jokin mielenterveysongelma, ette mitätöisi asiaa. Se ei välttämättä lähde ajan myötä, eikä kukaan voi olla liian nuori tuntemaan niin. Siitä kertominen saattaa ja oletettavasti on vaikeaa monelle, ja varsinkin tulevaisuudessa, jos kukaan ei kuuntele tai ota tosissaan.
Kyllä, olo saattaa helpottua ajan myötä, mutta se saattaa myös pahentua, joten pyydän: kuuntele henkilöä joka yrittää kertoa, että tarvitsee apua.
Hilde Kiikka 8B, Pruukin koulu