Lupa- ja valvontavirasto kertoo, että Suomessa työskennelleiden metsämarjanpoimijoiden työehtojen toteutumisessa on havaittu isoja puutteita.
Työsuojeluviranomainen teki viime keruukaudella poimijoiden tukikohtiin 20 käyntiä, joilla haastateltiin työntekijöitä. Käyntien perusteella 15 yritykseen aloitettiin kauden jälkeen laaja tarkastus, jossa on valvottu palkkaa ja työaikoja.
Jokaista alalla toimivaa yritystä ei tarkastettu, joten havainnot eivät välttämättä kerro koko marja-alan tilanteesta, Lupa- ja valvontavirasto huomauttaa tiedotteessa.
Viraston mukaan tarkastetut työnantajat eivät esimerkiksi seuranneet työaikoja ja ajomatkoja, mikä vaikeuttaa myös palkanmaksun oikeellisuuden valvomista.
Marjanpoimijoiden asema muuttui viime vuonna työsuhteiseksi lakimuutoksen myötä. Muutos takaa poimijoille muun muassa vähimmäispalkan.
Työntekijät lähtivät varhain ja palasivat iltamyöhään
Poimijoille on maksettava korvaus matka-ajasta, jos matka poimintapaikalle ylittää 80 kilometriä. Työntekijöiden haastattelujen perusteella matkat olivat usein huomattavasti tätä pidempiä. Poimintapaikka saattoi löytyä jopa 200–300 kilometrin päästä tukikohdasta.
Työsuojeluviranomaisen tiedossa ei ole, että kenellekään olisi maksettu näistä korvauksia.
Monessa yrityksessä oli sen sijaan sovittu, että kuljettaja saa joka päivältä kiinteän korvauksen joko yhdestä tai kahdesta ajotunnista, riippumatta todellisesta ajoajasta.
Myös työtuntien kirjauksissa havaittiin ongelmia. Lupa- ja valvontaviraston mukaan oli tavallista, että työn kirjattiin alkaneen joka päivä tasatunnin kohdalla ja loppuneen niin, että työajaksi tuli tasan kahdeksan tuntia.
Tarkastajat eivät pitäneet tätä uskottavana, sillä on epätodennäköistä, että marjanpoimintapaikka olisi löytynyt joka päivä minuutilleen tasalta.
Lisäksi viranomaistietojen mukaan työntekijät lähtivät aiempien vuosien tapaan tukikohdasta varhain aamulla ja palasivat iltamyöhään.
Myös kulttuuriset tekijät vaikuttivat
Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston ylitarkastaja Merja Laakkonen arvelee, että virheellisten kirjausten taustalla voi olla myös kulttuurisia seikkoja.
– Jos työnantaja sanoo, että ajomatkan pituus saa olla korkeintaan 80 kilometriä, poimijat eivät kerro, että marjojen löytämiseksi piti ajaa 200 kilometriä. Tästä herää kysymys, ymmärtävätkö työntekijät, miksi näitä seurataan ja mitä se tarkoittaa heidän ansioidensa kannalta, Laakkonen sanoo tiedotteessa.
Työnantajat vetosivat työsuojeluviranomaiselle, että ilmoitetut kilometrilukemat ja työajat perustuvat luottamukseen, eikä todellisia määriä sen vuoksi voitu valvoa.
Työsuojeluviranomaisen mukaan keinoja kuitenkin olisi. Tietojen oikeellisuutta olisi voitu valvoa esimerkiksi tarkistamalla autojen kilometrilukemat sekä kirjaamalla poimijoiden lähtö- ja paluuajat.
Tilanne vaatii työnantajilta satsausta
Laakkonen kertoo STT:lle työsuojeluviranomaisen selvittävän parhaillaan erilaisia vaihtoehtoja siihen, miten ulkomaisia marjanpoimijoita saataisiin kertomaan viranomaisille kohtaamistaan ongelmista mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Näiden keinojen kehittäminen on kuitenkin Laakkosen mukaan haasteellista, sillä niissä törmätään hyvin usein tietoturvakysymyksiin.
– Jos työntekijät kirjoittavat jotain salassa pidettäviä tietoja esimerkiksi kyselyihin netin välityksellä, niin tämä voi olla haasteellista, hän sanoo.
Toinen haaste ovat resurssit.
– Kun puhutaan marjanpoimijoista, joita on Suomessa tuhansia, niin täytyy miettiä, millaiseen määrään käsittelyä pitää olla valmis ja miten se toteutetaan. Työntekijät eivät usein osaa suomea tai välttämättä edes englantia, jolloin myös mahdolliset käännöskulut tulee ottaa huomioon, Laakkonen sanoo.
Keinojen löytyminen olisi Laakkosen mukaan kuitenkin tärkeää, ei vain marjanpoimijoiden, vaan kaikkien ulkomaisten kausityöntekijöiden kannalta.
– He ovat vain lyhyen aikaa Suomessa, joten heille ei tule siinä ajassa kontakteja tai ymmärrystä siitä, miten lainsäädäntö Suomessa toimii. Siinä mielessä he ovat muita työntekijöitä haavoittuvammassa asemassa.
Nykyisten marjanpoimijoiden työehtojen toteutumiseen liittyvien ongelmien korjaaminen vaatii Laakkosen mukaan vastuuta ja satsausta työnantajilta.
– Meillä on varsin kattava ja hyvä työlainsäädäntö, mutta tämä edellyttää sitä, että työnantajat noudattavat sitä. Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että ehkä työnantajilla on jäänyt osin ymmärtämättä, että tämä tilanne vaatii nyt enemmän satsaamista, Laakkonen sanoo
