Logo, logotyyppi, liikemerkki, -tunnus – rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Akateemisella tasolla kaikilla näillä on myös vivahde-eroja, mutta yleiskielessä logolla tavataan tarkoittaa sitä liikemerkkiä, jonka perusteella BMW:n mainoksen erottaa Mersun vastaavasta yhdellä vilkaisulla.
Mainittujen automerkkien logot ovat säilyneet perusominaisuuksiltaan tunnistettavina, lähes muuttumattomina jo satakunta vuotta: sinivalkoinen propelli ympyrän sisällä, ”johtotähti” auton nokalla tai mainoksen reunassa – vilkaisu riittää. Coca-Colan tunnistaa logon lisäksi pullostakin. Tunnistettavuutta, muuttumattomuutta, uskottavuutta; luottamusta erottuvuuteen.
Miksi sitten niin monia logoja ryhdytään uusimaan? Teorian mukaan kun kaikki muu on jo kunnossa, saattaisi olla aikaa kiillotella logoa. Se kun on sen pyramidin huipulla, josta yrityksen menestys rakentuu.
Perustan luovat oiva tuote, osaava henkilökunta, toimivat tilat, onnistunut viestintä, osuva hinnoittelu, vireä viestintä – logon pitäisi kuvastaa kaikkea sitä, mitä yritys on, mitä se tarjoaa, mihin se uskoo.
Vain harva yritys tai yhteisö on malttanut jättää logonsa entiselleen.
Joskus tuntuu, että siinä vaiheessa, kun huomataan, että ”jotain tarttis tehdä” on helpompi jättää ydinrakenteet entiselleen ja ryhtyä puuhastelemaan logon kanssa. Sen, jonka tehtävä on auttaa tunnistamaan tekijä.
Helpompihan se on yksi kuva tuhansiin painotuotteisiin vaihtaa kuin ravistella kunnolla rakenteita, mutta hyödyllisyyden kanssa nyt on vähän niin ja näin. Työtä toki tulee graafikoille ja painotaloille.
Pariakin ammattiliittoa hallitustasolta seuranneena olen tehnyt empiirisen, jokseenkin epätieteellisen havainnon: lähes aina kun toimitusjohtaja tai puheenjohtaja vaihtuu, muuttuu logokin. Joskus putiikin nimikin.
Ekonomiliitto, Suomen Ekonomiliitto – Finlands Ekonomförbund, SEFE, Suomen Ekonomit/-mer. Kyllähän tuossa logiikka on, mikäs siinä. Olisikohan kuudes logo viimeksi kuluneiden kolmenkymmenen vuoden aikana? Pitkään oli pienin variaatioin E-kirjain caduceuksen kera, sitten tuli kolikkopinoa, syheröä, oranssia pistettä ja nyt tekstilogo.
Tekniikan Akateemisilla muokkautui tässä 120 vuoden aikana koko liittotason organisaatiokin, mutta lähdetäänpä alusta: Suomenkielisten Teknikkojen Seura, Suomalaisten Teknikkojen Seura (tässä vaiheessa uskottiin nimenmuutosta lopulliseksi, mutta kuinkas sitten kävikään), Suomen Teknillinen Seura; fuusio Korkeakouluinsinöörien ja Arkkitehtien Liiton kanssa, Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniikan Akateemiset TEK.
STS:n logo säilyi lähes vuoden 1993 fuusioon saakka, jolloin toki oli ymmärrettävä tarve uuden liiton uudelle logolle. Tyylitelty viininpuna-sininen T-kirjain piti pintansa pitkään, sitten se muokattiin sanaksi TEK, ja nyt 120-vuotisjuhlien kunniaksi harmaaksi turkoosilla vivahteella.
Paikallistasolla puolestaan Vaasan Teknillinen Seura pitää sitkeästi kiinni perustamisvuodeltaan 1919 peräisin olevasta logostaan, jonka luonnokset laativat arkkitehdit Björklund ja Helenius.
Tänä vuonna toki käytetään VTS97½-tunnusta, jonka keskeisenä osana on alkuperäinen logo: mutteri, jonka sisällä on alasin ja kolme salamaa. Miksi muuttaa toimivaa?
JOHANNA AHOPELTO
Kirjoittaja on vaasalainen yrittäjä