Kaksivuotinen hanke "Pohjanmaan rannikon merimetsot" päättyy Vaasassa 26.3. järjestettävään seminaariin. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli viranomaisten ja paikallisten sidosryhmien yhteistyön lisääminen.
Hankkeen loppuraportissa todetaan, että nykytilanteessa puuttuvat ne kriteerit, jotka nykyisen lainsäädännön mukaan mahdollistaisivat merimetsokannan säätelyn Pohjanmaan rannikolla. Kalastukselle aiheutuvista haitoista tulisi olla tarkempia selvityksiä, vaihtoehtoisesti lainsäädäntöä tulisi uudistaa. Hankkeen aikana on myös ilmennyt, että hyväksymiseen liittyy selkeästi sosiaalinen ulottuvuus.
Hankkeen ohjausryhmä on yhdessä koonnut raportin, joka sisältää tietoja merimetsosta lajina sekä toimenpide-ehdotuksia ja kysymyksiä, joita tulee kehittää merimetson eri hallinnan tasoilla.
Merimetsokannan nopea lisääntyminen Suomessa ja myös Pohjanmaalla on aiheuttanut ristiriitoja suhteessa kalastukseen ja virkistyskäyttöön, etenkin alueilla, joilla merimetso esiintyy pesivinä kantoina.
Vuonna 2014 Suomessa pesi runsas 20 000 merimetsoparia ja vajaa 10 prosenttia näistä, eli 1 980 paria, Pohjanmaalla.
Merimetso kuuluu rauhoitettuihin lintulajeihin. Merimetson sääntely perustuu EU:n lintudirektiiviin ja kansalliseen lainsäädäntöön sekä ohjeistukseen siitä, miten näitä tulisi tulkita poikkeuslupien käsittelyssä.
Alueilla, joilla merimetson kanta on kasvanut isoksi, paikalliset kalastukseen ja maanomistukseen liittyvät sidosryhmät ovat hakeneet poikkeuslupaa rauhoituksesta.
Poikkeuslupapäätösten johdosta esitettyjen valituksien mukaan sekä korkeampien oikeusasteiden päätöksissä ei ole voitu osoittaa sellaista vakavaa haittaa, joka mahdollistaisi lupaa poiketa rauhoituksesta.
EAKR-hanke "Pohjanmaan rannikon merimetsot" mahdollisti sekä kattavan merimetsokannan ja sen poikastuotannon kartoituksen että selvityksen merimetson vaikutuksesta kalastukseen kyselytutkimuksen ja saalistilastojen avulla. Ohjausryhmän kokouksiin kutsuttiin myös asiantuntijoita luennoimaan tietopohjan lisäämiseksi.
Hanke on edesauttanut sidosryhmien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä ja mahdollistanut avoimen keskustelun paikallisten sidosryhmien ja viranomaisten edustajien kesken. Eri arvopohjista ja mielipiteistä huolimatta eri viranomaisten, kalastuselinkeinon, maanomistajien ja virkistyskäytön edustajilla on hankkeen myötä yhteinen tietopohja.
Raportissa on muotoiltu visio merimetsokannasta mahdollisimman vähäisillä haittavaikutuksilla. Merimetsokannan kasvua ohjaavia biologisia tekijöitä sekä menetelmiä kalastukselle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi tuodaan esille. Ohjausryhmä on myös koonnut toimenpide-ehdotuksia alueellisella, kansallisella ja EU-tasolla.