Pohjanmaan Merikotkat ry seuraa tiiviisti merikotkien pesintää kahdella pesällä. Tänä vuonna kylmän maaliskuun vuoksi kaikki alueen pesinnät näyttävät viivästyvän muutamalla viikolla tavanomaiseen verrattuna.
– Kamerapesien osalta tilanne on näyttänyt hyvältä, sillä molemmille kamerapesillemme on tuotu reilusti pesämateriaalia. Huhtikuun 5. päivä kakkospesälle tuotiin vielä lisäoksa, mutta usko on alkanut kuitenkin hiipua pesinnän aloittamisesta, sillä toista emoa ei näy, kertoo Tapio Osala.
Haavoittuva pesintä. Pesintä ei ole vielä sataprosenttisen varmaa, mutta jos haudonta alkaa, livekuvat julkaistaan kaikkien katsottaviksi.
Pesäkuvausta on yritetty kahtena aiempanakin vuonna epäonnisesti, sillä kaksi vuotta sitten näätä asettui asumaan merikotkan pesärytöön ja puri kameran johdot poikki.
– Merikotkilla on aina yksi tai kaksi vaihtopesää, joissa ne vaihtelevasti pesivät meille rengastajille tuntemattomista syistä. Kaksi vuotta sitten merikotkat päättivät pesiä kahden kilometrin päässä olevassa vaihtopesässään. Myös viime vuonna ne valitsivat vaihtopesänsä.
Juuri nyt kevättalvella on merikotkan pesintä kaikkein haavoittuvin häirinnälle. Yksi moottorikelkan ajo pesän läheltä saattaa tuhota pesinnän.
– Myös metsänhakkuut talvella lähellä pesää ovat hyvin haitallisia. Metsänomistajat kyllä tietävät pesien paikat, viimeistään tehtyään hakkuusuunnitelman Metsäkeskukseen. Jos kuka tahansa löytää merikotkan pesän, siitä olisi hyvä heti ilmoittaa meille suojelutyötä tekeville pesäntarkastajille, Osala sanoo.
Merkittävää luonnonsuojelua. Suomessa on laskettu olevan vajaa tuhat pesivää merikotkaparia, joista lähes sata on Pohjanmaalla. Merikotkan suojelutyö sukupuuton partaalta on yksi kaikkien aikojen luonnonsuojelun menestystarinoista, jossa vaasalaisilla on ollut hyvin merkittävä osuus.
– Merikotkan suojelutyön pioneereja oli Vaasassa jo 60-luvulla, ja heidän primus motorinsa Juhani Koivusaari on edelleen WWF:n merikotkatyöryhmän aluevastaava. Viime vuonna saavutettiin kaikkien aikojen ennätystulos Pohjanmaalla eli 96 poikasta. Vertauslukuna voidaan ottaa 70-luvun alku, jolloin oli jopa nollavuosia.
Osala itse kiinnostui merikotkista vuonna 2001 ja on rengastanut jo yli 50 merikotkaa.
– Samoillessani talvella saariston metsissä sain päähäni, että tässäpä olisi loistava paikka merikotkan pesälle, ja otin yhteyden merikotkamiehiin. Pääsiäisenä rakensimme Matts Finnlundin kanssa pesän, johon asettui merikotka. Sain myös olla mukana, kun pesän poikasia rengastettiin, Osala muistelee.
– Nykyään meillä on käytössä kuvakopteri, jolla kurkistamme pesälle ennen kiipeämistä. Näin vältämme häiritsemästä, jos pesässä on vielä pienet poikaset. Yhdistyksen kannatusjäseniä on ollut onneksi voimakkaasti kasvava määrä, sillä näitä tarvitsemme lisää, jokaiselle rengastajalle.
Raija Koivisto