On aurinkoinen syyskuun sunnuntai. Pyörälenkillä Alajoen peltolakeuksilla silmään sattuu ilmanpyörteessä spiraalina kauniisti ylöspäin kohoava haukaksi arvelemani lintu. Hiirihaukaksi hyvin korkealla kaartelevan siivekkään silhuetti on kuitenkin liian pieni. Siipienväli on huomattava ja lentotyyli levollinen. Massiivisen linnun olemus on tummanpuhuva.
Voisiko se olla kotka? Maalta tai peräti mereltä?
Asiantunteva taho pitää todennäköisenä, että lakeutta lintuperspektiivistä peilaileva kookas lintu oli merikotka. Hannu Tuomisto Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksestä kertoo kotkien tekevän muuttoa etelään alueen kautta. Muun muassa Seinäjoen Kyrkösjärvellä on havaittu useita yksilöitä.
Merikotka on pesinyt myös Etelä-Pohjanmaalla, Järviseudulla, ja tekoaltaiden vaiheilla lintua saattaa tavata muuallakin päin kuivaa maakuntaa.
Syksyllä pohjalaispeltojen yli muuttaa myös pohjoisessa pesineitä merikotkia, jotka saattavat tulla jopa Venäjältä saakka.
Merenkurkussa, Pohjanmaan rannikolla merikotka kuuluu jo kalustoon.
1970-luvulla ympäristömyrkkyjen vuoksi vielä erittäin uhanalainen laji on suunnitelmallisen suojelutyön ja talviruokinnan seurauksena onnistuttu pelastamaan. Kanta on kasvanut ja vakiintunut. Tänä kesänä on ensi kertaa virinnyt keskustelua siitä, alkaako kotkia olla jo liikaa.
Kun vielä vuonna 1973 merikotkan poikasia kuoriutui Suomessa vain viisi yksilöä, on poikasia tänä vuonna löytynyt peräti 421.
Eniten merikotkan pesiä on luonnonsuojelujärjestö WWF:n mukaan Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaan rannikolla. Tänä kesänä merikotkan poikasia on varttunut ensimmäistä kertaa myös Helsingin ja Turun alueen saaristoissa.
Merenkurkun rantaviivalla on jo syntynyt ruuhkaa. Onkin odotettavissa, että laji yleistyy myös sisävesien tuntumassa ja alkaa pesiä. Pirkanmaalta on löytynyt muutama pesä, ja Etelä-Pohjanmaa on muutamine isoine sisäjärvineen otollista seutua lisääntyä.
Rannikolla kantaa pidetään joissakin piireissä jo liiankin vahvana, sillä merikotkat verottavat muun muassa haahkojen määrää. Ruotsissa Gotlannissa vahva 15 000 linnun haahkakanta on nopeasti huvennut kymmenesosaan samaan aikaan, kun alueella metsästävien merikotkaparien määrä on noussut 50:een (Suomen Luonto 12.9.) Suomessa on havaittu samanlainen kehityssuunta. Yhden uhanalaisuuden loppuminen saattaakin olla toisen uhanalaisuuden alku.
Jos merikotka rokottaa haahka- tai vaikkapa räyskäyhdyskuntaa, äänensävy muuttuu helposti moittivaksi. Harmaalokkien napsimiseen suhtaudutaan neutraalimmin ja on olemassa laji, jonka luontaista rokottamista pidetään yleisesti suotavana: merimetsot.
Merikotkien on havaittu toimivan luontaisina vihollisena laajasti levittäytyvälle merimetsokannalle, jonka harventamisesta on langennut ylimääräinen sulka merikotkan päähän.
Jylhä liitelijä kaarteli peltojen päällä, koukkasi yltäni ja lensi vakain siivin lännestä nousevaan pilvirintamaan. Vaikuttava ja mieleenpainuva näky.
Ensi kesänä jo ehkä pesimään lakeuksille!
PIA HUNNAKKO