Antiikkikauppias Martti Vastamäkeä pidetään salaperäisenä ja joskus hieman pelottavanakin. Parran taakse kätkeytyy kuitenkin leppoisa herrasmies.
Kaikki tunnistavat Ilmajoen partaäijän. Miehellä on parta kuin joulupukilla, hän rakastaa antiikkia ja lähtee joka aamu kuudelta 13 kilometrin juoksulenkille. Sen enempää ei moni Martti Vastamäestä tiedä.
Vastamäki on asunut Ahonkylässä 25 vuotta. Hän varjelee yksityisyyttään eikä missään tapauksessa halua pröystäillä omaisuudellaan. Eparin toimittajan hän päästää kotiinsa 70-vuotispäivänsä kunniaksi.
Hyväntuulinen mies ottaa vieraan vastaan Jussi-asussa. Kaikki on kohdallaan hattua ja puukkoa myöden. Vastamäki asettuu kuvattavaksi valtavan kokoisen, erittäin harvinaisen antiikkikaapin eteen. Sen hyllyllä on kymmeniä kristallikoristeita. Pöydät notkuvat keräilytavaroista, seinät ovat täynnä tauluja ja Oiva Toikan lasilinnut elelevät vitriinissä. Kaikki on kaunista ja varmasti myös kallista.
Kun kuvat on otettu, syntymäpäiväsankari kiirehtii vaihtamaan arkivaatteet.
Vastamäki puhuisi mielellään vain antiikista. Haluan kuitenkin tietää, millainen mies parran taakse piiloutuva Vastamäki on. Mies kertoo jättäneensä parran ajamisen 45-vuotiaana, jolloin hän pääsi eläkkeelle Suomenlahden merivartioston luutnantin virasta.
– Olin nuorena tumma ja partakarvat näkyivät heti. Joskus sain käskyn ajaa sen kaksi kertaa työpäivän aikana. Päätin, että eläkkeelle päästyä anna parran kasvaa. Emäntä leikkaa sitä välillä lammasraudoilla.
Vastamäki työskenteli Hangon, Kotkan ja Helsingin merialueilla. Täysin maakravuksi muuttuneen miehen urasta muistuttavat olohuoneen seinällä olevat paraatimiekat, jotka kuuluivat merimiehen juhla-asuun.
– Kaipaan merelle. Nuorempana ostin nopeita aluksia, mutta nyt ei ole edes soutuvenettä, Vastamäki harmittelee.
Annetaan nyt päivänsankarin siirtyä lempiaiheeseensa. Miehen ajatukset ovat Ilmajoen keskustassa sijaitsevan antiikkiliikkeen muuttotouhuissa. Entinen toimitila jää varastoksi ja myymälä siirtyy toiseen rakennukseen. Työtä Vastamäen ei enää tarvitsisi tehdä. Antiikki on hänelle elämäntapa.
– Moni sanoo, että lopeta jo. Sanon aina, että nyt minä vasta aloitin. Aion kaatua saappaat jalassa. Kun hurahtaa johonkin, ei siitä pääse eroon.
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko artikkeli 4.3.2015 lehdestä
