Merenkurkun saariston maailmanperintöalue merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon 20 vuotta sitten.
Nykyään matka maailmanperintöalueen ytimeen käy niin helposti, että Raippaluodon sillan jälkeen saattaa unohtaa autoilevansa saarelta toiselle.
Tällä kertaa en ajakaan suorinta tietä Björkön saarelle Svedjehamniin, vaan poikkean Raippaluodon saaren eteläkärkeen Södra Vallgrundiin.
Ihastuttavat puutalot, mutkittelevat tiet ja peltomaisemat johdattelevat minut merikapteeni Gustaf Burmanin vuonna 1918 rakennuttamalle Bulleråsin huvilalle, jonka paikallisoppaani Timo Lumme kunnosti noin 24 vuotta sitten.
Nykyisin eläkkeellä oleva biologi tuntee maailmanperintöalueen kuin omat taskunsa.
– Rengastan merikotkia ja käyn saariston läpi joka vuosi, hän kertoo.
Jokaiselle jotakin
Aloitamme kiertoajelun Sommarösundin idylliseltä ja hyvinvarustetulta uimarannalta, josta matkamme jatkuu Sommaröhalleniin.
– Täällä kannattaa ehdottomasti käydä ihailemassa paikallisia käsitöitä ja maistamassa leivoksia.
Meidän harmiksemme myymälä aukeaa vasta kello 11, joten tyydyn ihastelemaan käsitöitä ikkunasta sisään kurkkimalla.
Seuraava pysähdyspaikkamme on Sommarön linnakealue.
– Ennen talvisotaa valtio lunasti rantamaat. Tykit vartioivat Vaasan meriväylää, ja niiden alustat ovat edelleen olemassa.
Linnakealueen luontopolkujen helpoin reitti on saavutettavissa myös pyörätuolilla.
Sen kävelee ympäri noin puolessa tunnissa, mutta reitin varrelta löytyy silti pari näköalapaikkaa, laavuja, käymälöitä ja jopa pieni hiekkapohjainen uimaranta.
Kylien skismoja ja kohtaamisia laitumilla
Lähdemme ajamaan Södra Vallgrundista kohti Svedjehamnia. Norra Vallgrundin rajalla vastaan tulee jalkapallokenttä.
– Tietenkin Söderbyn ja Norrbyn kylien välillä on ollut skismaa. Aikoinaan jalkapallokentällä ei vaihdettu erien välissä puolia, sillä söderbyläiset eivät halunneet tulla Norrbyn puolelle.
Matkalla pysähdyn pellon reunaan ottamaan kuvia puisista ladoista.
Vallgrund-nimi viittaa Lumpeen mukaan alueen elinkeinoihin.
– Täällä ei ollut riittävästi multamaata viljelyyn. Sen sijaan täällä pidettiin lampaita, jotka tavataan edelleen viedä saareen kesäksi.
Myös ylämaankarjaa näkee saariston laitumilla.
– Yhdellä saarella oli noin 30 lehmää, mutta päätimme silti käydä kotkanpesällä. Yhtäkkiä lehmät lähtivät tulemaan aikamoista hölkkää ison sonnin johdolla kohti, ja oli pakko pistää juoksuksi.
Polkuja pariksi päiväksi
Luontoretkikohteena Svedjehamn on Lumpeen mukaan varmasti ihmisille tutuin.
– Venesatamassa voi katsella veneitä ja Salterietissa, vanhaan silakkojen suolaamoon tehdyssä kahvilassa, voi käydä syömässä. Lisäksi on Saltkaret-näkötorni, josta näkyvät De Geer -moreenit.
Polkuja, joiden varrella on laavuja ja nuotiopaikkoja, on toistakymmentä kilometriä.
– Polttopuut ovat valmiina. Toki itse joutuu sahaamaan.
Metsähallituksen lautalla pääsee puhelinsovellusta käyttäen Stora Segelsörenille, josta reitti jatkuu aina Rotörskataniin asti.
– Harrastin jossain vaiheessa uintivaellusta ja uin kaikki salmet yli. Nykyään on lossi. Saaressa voi tehdä vaikka parin päivän reissun.
Mikäli reittiä haluaa jatkaa Paniken saarelle, tulee viimeinen salmi ylittää omin neuvoin.
Paniken saarelta Vargiksen parkkipaikalta pystyy kuitenkin Lumpeen mukaan vuokraamaan kanootin, mikäli reitille lähtee toisesta suunnasta.
Paikallisten polkuja autiotuvalle
Nyt emme kuitenkaan jää Svedjehamniin, vaan jatkamme matkaamme Vikarskatin kalasatamaan.
– Svedjehamn oli troolareille liian matala. Tämä on uusi satama.
Vikarskatista lähtee polku metsien läpi Träkarlenin niemeen Finnhamnin autiotuvalle, josta löytyy takka.
– Niemen toiselle puolelle avautuu meri ja toiselle lahti, ja merta näkee enemmän kuin Svedjehamnissa. Täällä pystyy käymään myös keväisin ja syksyisin. Joskus myös talvisin, kun ei ole juurikaan lunta.
Matkan varrelta löytyy Lumpeen mukaan myös ryssänuuneja, eli ruuan valmistamiseen tehtyjä kivikasoja.
Yhteensä noin viiden kilometrin edestakaisella reitillä ei ole ylläpitäjää, vaan polut ovat paikallisten tekemiä, hän kertoo.
Jättiläisen taskuista mannerjäätikön jälkiin
Maailmanperintöalue tuli ensimmäisen kerran Lumpeelle tutuksi noin 13-vuotiaana, kun perhe muutti Vaasaan.
– Isän kanssa lähdimme saaristoon seikkailemaan ja kalastamaan meille molemmille outoon paikkaan. Siitä rakkaus syntyi.
Bulleråsin kunnostamisesta lähtien Lumme on pitänyt erilaisia luontoretkiä muun muassa yrityksille ja valokuvaajille.
– Ihmiset haluavat usein tietää, kuinka kauan maa on kohonnut, kauanko se tulee kohoamaan, miten harjanteet ovat syntyneet ja miksi täällä on niin kivistä.
Kiviseen maastoon on Lumpeen mukaan fiktiivinen ja tietoon perustuva selitys.
– Fiktiivinen selitys on se, että Finn-jättiläinen keräsi taskuunsa Ruotsin puolelta kiviä ja tuli Merenkurkun yli. Tässä kohdassa hänellä hajosivat taskut. Tarinasta on monta versiota.
Nykyään tiedetään, että kolmen kilometrin jääkerros on historian aikana rouhinut maaperää, kiskonut kalliota mukanaan ja sulaessaan muodostanut myös moreenit.
Paras tapa nauttia maailmanperinnöstä
Lumpeen mukaan luontoon meneminen on paras tapa nauttia maailmanperintökohteesta.
– Kannattaa myös perehtyä paikalliseen kulttuuriin. Museoitakin löytyy, kuten uusi Svedjehamnin venemuseo.
Myös kirkot, kuten Björköbyn puukirkko, ovat hänen mukaansa näkemisen arvoisia.
Ennen paluumatkaani Vaasaan pyörähdän vielä Granösundin saaristolaismuseon pihalla ihastelemassa eri puolilta Raippaluodon saaristoa tuotuja vanhoja rakennuksia.
Neljän tunnin aikana olen saanut monta ideaa erilaisille ja eripituisille retkille, joiden kautta maailmanperintökohteesta pääsee nauttimaan.
Merenkurkun saariston maailmanperintöalue sai Unescon statuksensa 16.7.2006. 20-vuotisjuhlavuoden kunniaksi paikkakunnalla järjestetään ohjelmaa kesällä ja syksyllä.
– Kyseessä on laaja alue, ja on haluttu, että jokaisella paikkakunnalla on ohjelmaa, kertoo ohjelmaa koordinoiva Kenth Nedergård.
Vaasassa juhlaviikkoa vietettiin jo keväällä.
– Nyt vuorossa on Mustasaaren viikko. Vöyrillä ohjelmaa järjestetään viikolla 27, Korsnäsissä viikolla 32 ja Maalahdessa viikolla 38.
Ohjelmaa järjestävät kunnat, paikallisjärjestöt ja yhdistykset, kuten Merenkurkun maailmanperintö -yhdistys, Nedergård kertoo.
Ohjelmaa päätapahtumien ympärillä
Tapahtumaviikot on suunniteltu kuntien päätapahtumien ympärille.
Mustasaaressa järjestetään postisoutu 27. kesäkuuta, Vöyrinpäivät pidetään 26.6.–5.7., Moikipään paviljongissa on markkinat 8.8. ja Bergön saaristolaismarkkinat järjestetään Bergön koululla 19.9.
Jokavuotisten tapahtumien lisäksi kaikissa kunnissa on Nedergårdin mukaan ainakin yksi opastettu vaellusreitti.
– Käydään jossain, missä ihmiset eivät käy niin usein. Luonnossa liikkumisen lisäksi saa tietoa historiasta.
Opastettuja kierroksia järjestetään muun muassa Västerön vaellureitille ja Mikkelinsaarille, joille on myös venekuljetus.
Maailmanperintöbussi aloittaa liikennöinnin
Tänä sunnuntaina ihmisillä on mahdollisuus tutustua Köklotin Pyhiinvaeltajan kirkkoon ja polkuun oppaan kanssa.
Myös maailmanperintöbussi aloittaa liikennöintinsä Mustasaaren tapahtumaviikon kunniaksi.
Bussi kulkee Nedergårdin mukaan tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin Vaasan keskustasta Svedjehamniin.
– Matkalla pysähdymme Maailmanperintöportilla ja perillä on 1,5 tuntia aikaa tutustua kohteeseen.
Bussi liikennöi 8.8. saakka.
Lisäksi järjestetään muuta pientä ohjelmaa, kuten valokuvakilpailu, jossa etsitään maailmanperintöjälkiä.
Viikkojen tarkka ohjelma päivittyy Nedergårdin mukaan Vaasan kaupungin kotisivuille.
