Vaasan seutu on siitä poikkeuksellinen, että meillä on tehty ihan virallinen raportti merihirviöstä.
”Raippaluodon suureksi merikäärmeeksi” kutsuttua ilmestystä nähtiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa ainakin Raippaluodon lähistöllä. Siitä kirjoitettiin muun muassa Hufvudstadsbladetissa ja Wasa Postenissa. Suomen Kuvalehdessä oli aiheesta juttu niinkin myöhään kuin vuonna 1934.
Hirviö virallistettiin, kun paikallinen nimismies lähetti Vaasan läänin kuvernöörille selvityksen suuresta, tuntemattomasta merenelävästä, jolle oli itse antanut tieteelliseltä kalskahtavan nimen Confusarius Maris Baltici.
Raportissa olentoa kuvaillaan seuraavasti: ”Pää on pyöreähkö, ja on siinä pitkulainen, kalamainen, kaikkiaan noin 1 ¾ jalan (eli noin puolen metrin) pituinen kita.”
Merikäärmeen pituudeksi nimismies arvioi jopa parikymmentä metriä. Veneitä ahdistellessaan pedon kerrottiin päästävän ”lyhyitä ääniä, jotka muistuttavat korskuntaa tai nopeaa huohotusta”.
Havaintoja tehtiin useita. Vuonna 1837 ”luotettava talonpoika” Gustav Karlsson Ström ja joukko muita näki hirviön kotinsa ikkunasta. Myös lampaita saareen kuljettanut joukko joutui palaamaan kotiin, kun rannalla makoili massiivinen merikäärme.
Asian virallistaneen nimismiehen mukaan Norrskärin majakkamestari Wilhelm Färm vaimoineen sekä vaasalainen ”laulunopettajanrouva” Hanna Roos olisivat olleet valmiita todistamaan omista havainnoistaan valaehtoisesti.
Virallisia reittejä asia ei ilmeisesti koskaan edennyt, mutta Confusarius Maris Baltici teki 1930-luvulla pienimuotoisen paluun, kun Loch Nessin hirviöstä alettiin kirjoittaa suomalaisissakin lehdissä toden teolla.
Maan ”viralliseksi” Loch Nessin hirviöksi nousi kuitenkin Taivalkosken Loukusanjärven otus. Sen ulkonäkö kuulemma viittaa haukeen tai hylkeeseen ja mittaa on kolmisen metriä.
Melko vaatimatonta parikymmenmetrisen merikäärmeen rinnalla, mutta Vaasan seudulla onkin aina ollut vaikeuksia markkinoida omia vahvuuksiaan.
Anonyymin nimismiehen ja muiden merihirviön nähneiden havainnot on helppoa leimata väärinkäsityksiksi. Olen itsekin nähnyt kalastusreissulla aalloista tuijottavan hylkeen ja luullut sitä japanilaisesta kauhuelokuvasta paenneeksi aavenaiseksi.
Ehkä olisi kuitenkin viisasta antaa silminnäkijöille vähän köyttä.
Ihmeellisiä asioita tapahtuu, ja hyvät tarinathan ovat aina tavalla tai toisella totta. Elleivät kirjaimellisesti, niin vähintään muistutuksena, että todellisuus on paljon kiehtovampi peli kuin osaamme arkipäissämme kuvitella.
Marko Hautala