Merenkurkun maayhteys varmistetaan kolmella asialla: oikealla teknisellä suunnitelmalla, keskinäisin sopimuksin, juridiikalla ja luvilla sekä oikealla kustannusarviolla ja tuottolaskemilla
Teknistä suunnitelmaa ja pohjasuhteiden selvittämistä on tehty vuosikausia. Tietoa maa- ja kallioperästä on riittävästi – niitä täsmennetään hankkeen edetessä.
Oleellisimpana hankkeessa on sen tarve: Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Tämän tarpeen täyttämisestä nyt on kyse – ei niin, että ”olisi kiva jos…” Myös rahoitus astuu tällöin esiin.
Ennen tarpeen täyttämistä on päätettävä hankkeen mukanaolijat – siis ne, ketkä määräävät lähtötiedot, joista syntyy lopullinen ratkaisu.
Tällöin tulevat mukaan sopimukset osapuolten kesken. Näissä vaaditaan hankkeen kokonaishallintaa. Sopimusten vaiheistaminen on oleellista. Hanke-, esi- , toteutus- ja rahoitussopimukset on rakennettava limittäin koko hankkeen aikataulun kanssa.
Sopimukset toimivat aina pohjana jatkosopimuksille hankkeen edetessä. Tästä syystä tarkan hanke- tai esisopimuksen laatiminen ei ole vain suotavaa. Se on perusedellytys sille, että tiedetään, mitä tavoitellaan ja miten.
Hankkeen luvat, niiden vaatimat selvitykset mm. YVA (ympäristövaikutusten arviointi) ja luontonäkökohdat on heti alussa mietittävä ja päätettävä.
Rahoitus on helppo sivuuttaa vasta tulevaisuuden elementtinä. Asiaa ei alkuunkaan kannata käsitellä näin. Ensin oli tarve ja nyt tulee vastakysymys: ”Kuka tarpeen täyttämisestä on valmis maksamaan?”
On eri kannattavuuslaskelmia, jälkirahoitusta ja takaisinmaksuaikoja. Nämä eivät saa jäädä vain lausumiksi, ne pitää heti pystyä muutamaan numeeriseen muotoon.
Kriteeristöä hankkeen kannattavuudelle on laajennettu erilaisiin sosioekonomisin ja jopa tulkinnanvaraisiin asioihin. Kannattaa olla tarkkana, etteivät nämä termeillään pääse vesittämään konkretiaa.
On monta tapaa rakentaa hankkeesta epävarma.
Länsiradassa on tehty virheitä, joista heti kannattaa ottaa oppia. Siellä ei vieläkään tiedetä, mitä ja millä aikataululla ollaan tekemässä. Radan varren kunnat eivät pysty osuuttaan maksamaan ja valtion omaisuuden myynti arveluttaa.
Tuottolaskelmat on tehty tarkoitushakuisesti – ei realistisesti. Jopa EU totesi hankkeen rahoituskelvottomaksi.
Kriteeristö Merenkurkun yhteyden ratkaisuun on Suomen, Ruotsin ja Norjan keskenään sovittava toisiinsa luottaen. Alueen elinkeinoelämä, huoltovarmuus ja varautumisen tuleviin itäyhteyksiin ovat luomassa tarpeita. Norjan syväsatamajärjestelmä, EU ja Nato voivat hyvinkin toimia katalysaattoreina hankkeelle.
Merenkurkun maayhteys on sen alueelle oleellinen ja kannatettava. Sen saa kuitenkin helposti tuhottua puuhastelemalla ilman konkreettista päämäärää, oikeaa toimintamallia ja rahoitusta.
Hanke on niin iso ja monimuotoinen, että ohje: ”yksinkertaista, selkeytä ja konkretisoi” sopii sen kaikkiin vaiheisiin. Pohjoismaisella, itsenäisellä yhteistyöllä on nyt näytön paikka
Entäpä aikataulu. Nyt on oikea aika toimia. Selvitys-, suunnittelu- ja sopimusvaiheet kestävät vähintään viisi vuotta – rakentaminen kymmenen. Odottelusta ei ole mitään hyötyä.
Veli Viitala
eläkkeellä oleva alahärmäläissyntyinen konsultti, työura eri suunnittelutoimistoissa vastaavana suunnittelijana ja eri rakennusliikkeissä hankekehittäjänä
Espoo