Merenkurkun ylittävän kiinteän yhteyden rakentaminen on herättänyt keskustelua vuosikymmenien ajan. Aihe on noussut uudelleen ajankohtaiseksi muun muassa päätoimittaja Markku Mantilan kirjoituksen myötä, jossa korostetaan, että silta piristäisi alueen taloutta pitkävaikutteisesti.
Yhdyn tähän näkemykseen ja katson, että vaikka "siltoja" on rakennettu pitkään yhteistyön muodossa, fyysinen, kiinteä yhteys puuttuu edelleen.
Merenkurkun yhteistyö juontaa juurensa Suomen ja Ruotsin yhteiseen historiaan. Rannikkokaupunkien välillä on käyty kauppaa satoja vuosia, ja molemmin puolin merta sijaitsevat kaupungit, kuten Vaasa, Kokkola, Uumaja ja Luulaja, ovat kehittyneet tämän vuorovaikutuksen pohjalta. Meriliikenne on elänyt tarpeiden mukaan: höyrylaivat vaihtuivat dieselaluksiin, ja elinkeinoelämän kuljetustarpeiden ohella matkustajaliikenne kasvoi erityisesti verovapaan myynnin ansiosta.
Vuonna 1972 perustettu Merenkurkun neuvosto on ollut keskeinen toimija alueellisessa yhteistyössä. Neuvosto on edistänyt rajat ylittävää resurssien käyttöä ja liittänyt alueen osaksi pohjoismaista ja eurooppalaista yhteistyötä. Vaikka lauttaliikenne kohtasi vaikeuksia 1990-luvun lopulla tax free -oikeuksien poistumisen myötä, Vaasan ja Uumajan kaupunkien vahva panostus sekä uusi Aurora Botnia -alus ovat turvanneet liikenteen jatkuvuuden ja ekologisuuden.
Keskustelu kiinteästä tiestä ja tunnelista on saanut pontta Malmön ja Kööpenhaminan välisestä Juutinrauman sillasta. Vaikka hanke kohtasi aluksi vastustusta, se on osoittautunut menestykseksi, joka on lisännyt työpaikkoja, liikennettä ja verotuloja koko alueelle.
Katson, että Merenkurkun alueen potentiaali on nähtävä samalla tavalla suurena voimavarana teollisuuden, korkeakoulutuksen ja väestökehityksen kannalta.
Poliittinen suhtautuminen kiinteään yhteyteen on muuttunut radikaalisti muuttuneen turvallisuustilanteen myötä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Suomen sekä Ruotsin Nato-jäsenyys ovat siirtäneet katseet idästä länteen. Huoltovarmuus ja sotilaallinen liikkuvuus korostavat tarvetta vahvemmille yhteyksille Ruotsiin, Norjaan ja Atlantille.
Viimeaikaiset foorumit, kuten Wasa Future Festival, ovat osoittaneet, että tuki kiinteälle yhteydelle kasvaa yli puoluerajojen ja maakuntien. Pohjalaisten kansanedustajien ja vaikuttajien tuki hankkeelle viestii siitä, että itä–länsi-suuntainen poikittaisliikenne nähdään nyt kriittisenä osana Suomen logistista tulevaisuutta.
Vaikka kiinteä yhteys on valtava hanke ja vaatii poliittista tahtoa, se on välttämätön visio alueen ja koko maan dynaamiselle kehitykselle. Kuten Olof Palme totesi, politiikka on tahdon asia. Merenkurkun ylittävä tieyhteys ei ole vain liikenteellinen ratkaisu, vaan se on investointi tulevaisuuden turvallisuuteen, talouskasvuun ja pohjoismaiseen yhtenäisyyteen.