Työmarkkinat ja työllisyys ovat tärkeitä teemoja, jotka puhuttavat niin hallituksen toimia tarkasteltaessa kuin varmasti syksyn työmarkkinakierrosta seuratessa. Erilaisia näkemyksiä työmarkkinoihin sekä maamme työllisyystilanteen parantamiseen liittyen löytyy niin Arkadianmäeltä kuin huoltoasemien kahvipöytäkeskusteluista.
Jos piipahtaa sosiaalisen median tai internetin eri keskustelupalstoilla, on saattanut huomata lausahduksen ”menkää töihin.” Tätä lausetta on joidenkin ihmisten taholta tarjottu ohjeeksi työttömille ihmisille heidän elämäntilanteeseensa. Ikään kuin työpaikoille voisi vain lompsia sisälle ja ilmoittaa, että minä tulin nyt tänne töihin.
Ikävä kyllä töihin ei vain mennä. Töihin haetaan ja päästään, mikäli sopivaa ja koulutusta vastaavaa työtä löytyy, tulet valituksi ja olet ylipäätään työkykyinen. Tulevaisuudessa alanvaihto on tehty monille ihmisille tässä maassa aikuiskoulutustuen lakkauttamisen myötä käytännössä lähes mahdottomaksi tai vähintäänkin erittäin haasteelliseksi.
Orpon hallituksen tavoitteena on 100 000 uutta työllistä hallituskauden aikana. Suunta on ollut ainakin vielä tähän saakka täysin päinvastainen. Työttömyys on ollut kasvussa.
Työ- ja elinkeinoministeriön heinäkuun 2024 työllisyyskatsauksen mukaan työttömiä työnhakijoita oli työ- ja elinkeinotoimistoissa sekä kuntakokeiluissa heinäkuun lopussa yhteensä 306 000. Lukema on 27 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vastaavasti heinäkuussa oli avoinna kaikkiaan 48 200 työpaikkaa, joka on 53 000 vähemmän kuin vuosi sitten.
Hallituksen työllisyyspolitiikka ja sen ajamat työmarkkinauudistukset perustuvat kansalaisten ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten arjen kurjistamiseen sekä työntekijöiden aseman heikentämiseen. Kannustimena toimii porkkanan sijaan keppi.
Sitä onkin hyvä nyt pohtia, millaista työelämää tulevaisuudessa on luvassa tämän hallituksen toimien jälkeen mikäli se kaikessa saa tahtonsa läpi.
Hallituksen ajama vientivetoinen palkkamalli, jossa Suomen työmarkkinoilla kaikkien alojen palkanmuodostus sidottaisiin vientiteollisuuden palkankorotustasoon, sitoisi lailla valtakunnansovittelijan kädet ja sementoisi naisvaltaiset alat ikuiseen palkkakuoppaan.
Paikallisen sopimisen laajentaminen järjestäytymättömään kenttään, jossa järjestäytymättömät työnantajat voisivat sopia ohi luottamusmiesjärjestelmän ilman työnantajajärjestöjen velvollisuutta valvoa mahdollisia väärinkäytöksiä, vaarantaisi yleissitovuuden sekä mahdollistaisi työehtojen heikentämisen.
Leikkaamisen ja työmarkkinoiden sekaamisen sijasta tulisi keskittyä aitoihin kasvutoimiin sekä ratkaisemaan työllistymisen esteitä esimerkiksi panostamalla koulutukseen ja osaamiseen, terveyden ja työkyvyn edistämiseen, kohtaanto-ongelman ratkaisemiseen sekä työmarkkinoiden vakauttamiseen.
Pienituloisilta ja heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä leikkaamalla ja työntekijöiden oikeuksia ja työehtoja heikentämällä ei kasvua eikä työllisyyttä paranneta.
Eetu Ojaniemi (sd.)
Seinäjoki