Suomalainen urheiluyleisö sai toukokuun alussa muistutuksen huippu-urheilun raadollisuudesta, kun tennispelaaja Emil Ruusuvuori raotti syitä viime vuoden pelitauolleen ja paljasti kärsivänsä paniikkihäiriöstä.
Myös monet muut suomalaisurheilijat ovat viime vuosina kertoneet mielenterveyden haasteistaan, mikä on alleviivannut sitä, ettei urheilu ole tässäkään tapauksessa muusta yhteiskunnasta erillinen saareke. Urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen muistuttaa, että urheilijat kohtaavat luonnollisesti samanlaisia mieltä kuormittavia tekijöitä kuin muutkin ihmiset, mutta urheiluun liittyy tiettyjä erityispiirteitä.
– Urheilijat voivat kohdata erilaisia stressitekijöitä, kuten loukkaantumisia, menestyspaineita tai epäonnistumisia tärkeissä kilpailutilanteissa. Urheilijan ja valmentajan väliseen vuorovaikutukseen voi liittyä haasteita. On taloudellisia paineita, on julkinen työ, jossa urheilija tulee julkisesti arvostelluksi. Lisäksi media ja sosiaalinen media voivat tuoda oman paineensa, Ronkainen luettelee urheilun kuormittavia tekijöitä.
Kokonaiskuormituksen huomioiminen on urheilussa erittäin tärkeässä osassa myös psyykkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Esimerkiksi Ruusuvuoren laji tennis on huipputasolla raskasta ja yksinäistäkin puurtamista, sillä turnauksia järjestetään valtaosa vuodesta ja ympäri maailmaa.
– Urheilijoilta vaaditaan isoa kokonaisuuden hallintaa ja se voi olla nykypäivänä aika vaativaa, koska olemme koko ajan "onlinessa" yhteyksissä johonkin suuntaan, Ronkainen kiteyttää.
Syömishäiriöt korostuvat urheilijoilla
Suomalaisista yksilöurheilijoista esimerkiksi uimari Ida Hulkko, hiihtäjä Krista Pärmäkoski ja seiväshyppääjä Wilma Murto ovat kertoneet henkisen puolen haasteistaan.
Jääkiekkoilijoista esimerkiksi Marko Jantunen, Niko Hovinen ja Jarkko A. Immonen ovat kertoneet riippuvuussairauksistaan ja jalkapalloilija Essi Sainio on puhunut kamppailustaan masennuksen ja syömishäiriön kanssa. Viime vuonna Patrik Laineen liittyminen NHL:n hoito-ohjelmaan muistutti siitä, etteivät suurimmatkaan tähdet ole koneita.
Huippu-urheilun instituutti Kihussa väitöskirjaa tekevän Ronkaisen mukaan suomalaisten urheilijoiden hyvinvointia on tutkittu viimeksi vuonna 2020 julkaistussa Miten huippu-urheilijan mieli voi? -tutkimuksessa. Tutkimuksessa vajaa neljännes suomalaisista aktiivi- ja ex-urheilijoista kertoi kokeneensa masennukseen ja ahdistukseen liittyviä oireita.
– Se on aika linjassa ei-urheilevankin väestön kanssa. Samaa luokkaa ovat kansainvälisetkin tutkimukset, Ronkainen peilaa tulosta nykypäivään.
– Se, minkälainen psyykkinen oireilu urheilussa korostuu, on syömishäiriöoireilu. Se on urheilijaväestössä selkeästi kohonneempaa.
Ihminen tarvitsee useampia kortteja
Ruusuvuori nosti tuoreella videollaan esiin kovat menestyspaineet ja sen, miten urheilumenestys nousi myös ihmisarvon mittariksi. Ronkainen puhuu ilmiöstä yleisellä tasolla ja kuvaa ajatusmallia varsin tyypilliseksi urheilussa.
– Vahva urheilijaidentiteetti voi olla toisaalta vahvuus ja voimavarakin, mutta jos identiteetti rakentuu yksipuolisesti urheilun kautta, se voi määrittää itseä haitallisella tavalla. Sama ajatus koskee tietenkin myös työelämää urheilun ulkopuolella. Jos kaikki on yhden kortin varassa, se ei tee ihmisen psyykelle hyvää, Ronkainen sanoo.
– On tärkeää, että identiteetti voisi rakentua monipuolisesti ja riittävän laajalle. Että elämässä olisi muitakin tärkeitä rooleja, ja merkityksellisyyden tunteita voi ammentaa eri lähteistä.
Vastoinkäymisten hyväksyminen on huippu-urheilussa keskeisessä osassa, sillä kaikki urheilijat kohtaavat väistämättä epäonnistumisia. Ronkainen kannustaa urheilijoita näkemään epäonnistumiset tärkeinä oppimisen kokemuksina ja mahdollisuuksina kehittyä.
Vastoinkäymisten hetkellä myös urheilijan taustajoukot ovat tärkeässä asemassa.
– Ajattelen, että psykologisesti turvallisella valmennusilmapiirillä on todella iso merkitys siihen, miten urheilija alkaa suhtautua epäonnistumisiin, Ronkainen sanoo.
