Mek­si­kos­sa mur­ha­tun suo­ma­lais­mie­hen äiti ei luovuta

Suomalaisen Eve Jaakkolan poika murhattiin Meksikossa yli kahdeksan vuotta sitten. Vain yksi tekijöistä on saatu tuomittua. Hän oli tekohetkellä vain 17-vuotias, joukon nuorin. Tuomio on kolme vuotta vankeutta. KUVA: Jouni Soikkeli
Suomalaisen Eve Jaakkolan poika murhattiin Meksikossa yli kahdeksan vuotta sitten. Vain yksi tekijöistä on saatu tuomittua. Hän oli tekohetkellä vain 17-vuotias, joukon nuorin. Tuomio on kolme vuotta vankeutta. KUVA: Jouni Soikkeli

Dokumenttiprojekti: Murha Meksikossa +epilogi ****

TV1 klo 21.30

Meksikossa ammutun Jyri Jaakkolan äiti Eve Jaakkola on yrittänyt yli kahdeksan vuotta saada poikansa murhaajia oikeuteen. Yksi murhaajista on tuomittu ja viisi vangittu, mutta seitsemän on yhä vapaana.

Dokumenttiprojekti: Murha Meksikossa kuvaa viiltäväsi sinnikkään äidin taistelua, mutta myös sitä, millainen oli avustussaattueeseen vuonna 2010 ammuttu ihmisoikeuksien puolustaja Jyri Jaakkola. Hänet ammuttiin saattueessa, joka oli matkalla saarrettuun autonomiseen intiaanikylään San Juan Copalassa. Surmansa sai myös meksikolainen aktivisti Bety Cariño.

Jaakkolan kuolemasta alkoi hitaasti mateleva oikeusprosessi. Syytteiden nostoa viivytellään, todistajille ei anneta suojelua ja oikeusistuntoja lykätään.

Jopa katsojaa alkaa turhauttaa äidin puolesta – kuten Eve dokumentissa kuvailee, tilanne on jotain "liian paljon, liian tuskallista. liian käsittämätöntä".

Dokumentissa puhutaan siitä, kuinka rikoksesta voi selvitä Meksikossa ilman rangaistusta. Äidin surutyö alkaa hiljalleen muuttua päätökseksi haastaa tämä "rankaisemattomuuden kulttuuri". Vaikka liittolaiset ja apu ovat vähissä, Jaakkola toivoo vielä saavansa pojalleen oikeutta.

– Ennakkotapaus niin päin, että tehdystä rikoksesta seuraa rangaistus, Eve Jaakkola kertoo.

Selvää on myös, että ilman Jaakkolaa koko tapaus olisi saattanut unohtua jo aikoja sitten. Kynnys länsimaisia kohtaan tehdylle väkivallalle on korkea.

Näin ajatteli myös surmansa saanut Jaakkola, joka ajatteli olevansa kuin ihmiskilpi muille avustustyöntekijöille.

– Mää oon tähän leikkiin lähtenyt. Enhän mää omaa kuolemaani jää suremaan, kaikki muuthan siitä kärsii, ne jää suremaan ja ikävöimään, sanoi Jyri Jaakkola.

Anu Kerttula

Ilmoita asiavirheestä