Vaikka Seppo Rapo teki yhden päivän työharjoittelun Vaasan museoissa, se ei ole hänen ensimmäinen työpaikkansa.
– Minusta piti tulla autoinsinööri. Se oli haaveeni. Kouluaikana pääsin nykyisen tetin tapaiseen harjoitteluun vaasalaiseen autoliikkeeseen. No, silloin vaihdoin ajatuksiani, Rapo sanoo ja nauraa pitkään.
– En harjoittelun takia. Tai no, ehkä sen takia. Ajattelin, että valitsen ehkä jonkin toisen ammatin kuin autoinsinöörin.
Vaasan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Seppo Rapo (kok.) tutustui viime torstaina Vaasan kaupungin museoihin osana Kutsu poliitikko museoon -teemaviikkoa.
Säilytyksessä ongelmia. Pohjanmaan museo ja Tikanojan taidekoti ovat Rapolle tutuimpia Vaasan museoista, Kuntsin modernin taiteen museossa hän on käynyt vähiten.
Museopäivä vahvisti Rapon käsitystä, että Vaasan taidekokoelmavarastot ovat huolestuttavassa kunnossa. Hän on tyytyväinen, että kaupunginhallitus tarttui asiaan.
– Se on ihan oikeasti tärkeä ja vakava asia, joka täytyy saada kuntoon. Niitä on yhdeksässä paikassa ja 22 tilassa.
Kulttuuriperimän säilyttäminen on jokaisen sukupolven velvollisuus.
– Meillä on ihan oikeita riskejä. Yöuniani tai nukkumistani ei parantanut, että kävin varastoissa.
Rapo kuvailee diplomaattisesti, että säilytystilat eivät ole huonoja, mutta eivät todellakaan hyviä.
– Tavarat ovat lämpimissä tiloissa, joissa on murtosuojaukset ja palohälyttimet, mutta kosteudet ja jotkin muut asiat eivät ole kunnossa.
Lukemattomat varastot ovat hankalia myös henkilökunnan työn kannalta. 22 paikkaa vie ”tolkuttomasti aikaa tehokkuuden kannalta”.
Rapo tunnisti papin. Rapo kiersi museopäivänä monissa työtehtävissä eri museoissa.
Eräs tehtävä oli käydä läpi nippu kuvia Pohjanmaan museon kuva-arkistossa, joka sijaitsee Maaherrantalossa.
Rapo tunnistikin ihmisiä ja paikkoja, muun muassa entisen ravintolan ja hotellin Ernstin.
– Tässä on ravintolasali ja sen kuuluisa kattokruunu, juuri kyselin sitä jostakin.
– Julkisista tiloista puuttuu monesti sisäkuvia. Olemme etsineet myös kotien kuvia kissojen ja koirien kanssa, kokoelmapäällikkö Auli Jämsänen Vaasan kaupungin museoista sanoo.
– Tiedätkö, mikä paikka tämä on? hän kysyy.
– Tutunnäköinen tila. Tämä on Vaasan kaupungintalosta, Rapo tunnistaa.
Sitten hän huomaa tutut kasvot.
– Tässähän on pappi Onni Lönnrot ja hänen rippilapsiaan 1950-luvulta.
Erään kuvan nainen muistuttaa entistä Pohjalaisen toimittajaa Sirpa Sainiota nuorempana, mutta Rapo ei ole tästä täysin varma.
Loppujen lopuksi hän tunnistaa kirkon, kaupungintalon, Ernstin ja papin.
Pohjanmaan museon kuva-arkisto on täynnä aarteita, joita vaasalaiset varmasti näkisivät mielellään. Osa voisi tunnistaa kuvista itsensä.
Museo on aloittanut kuvien digitoinnin, mutta urakka on valtava. Rapo tietää sen, sillä hän on digitoinut 7 000 kuvaa luovutetusta Karjalasta.
– Sekin oli työlästä, joten museon kuvien digitoimisen täytyy olla mieletön työ, Rapo sanoo.
– Jotkut ovat kysyneet, miksen myy kuviani, mutta olen saanut osan kuvista sillä ehdolla, että en myy niitä.
Tiina Juujärvi