Kukapa wanha ihminen ei rakastaisi lukemista. Hetkeä, kun vetävä tarina vie mukanaan tai uusi tieto pakottaa ahmimaan lisää.
Meillä muinaisilla olennoilla on vielä tuo paperiin ja kirjaimiin liitettävä taito, johon kouliinnuimme joskus kauan sitten.
Muistan hyvin, kuinka simppeli olikaan 80-luvun vapaa-ajan kolmio: lue, urheile tai rokkaa. Koetin vähän kaikkea, koska kaikki oli kivaa, eikä sitä tekemistä siltikään niin paljon ollut. Meillä oli tavallaan helppoa.
Tuolloin nuoretkin vielä jaksoivat kirjoja. Oli pakko. Muuten ei pysynyt kärryillä maailman menosta eikä oppinut luovimaan siinä. Lukeminen oli myös paras väylä häippäistä lakeuksilta, kun sen aika koitti.
Nyt on 2025, ja maailma on aivan toisenlainen. Vaikka muuta haluaisimme, nuorten lukutaito on heikkenemään päin. Ilmiö on kansainvälinen ja käyrä laskenut toistakymmentä vuotta.
Moni nuori myös väistelee pitkää lukemista parhaansa mukaan. Koulujutuista saatetaan teettää tekoälyllä lyhyitä tiivistelmiä. Sen jälkeen voi tehdä jotain hauskempaa, tarttua puhelimeen, pelata tietokoneella tai harrastaa jotain siistiä. Moni asia tarjoaa nopeampaa mielihyvää kuin kirjan lukeminen.
Puolustukseksi on todettava, että nykynuori elää jatkuvasti välkkyvässä informaatioyhteiskunnassa. Sen sisällä mikään ei tue keskittynyttä lukemista – saati kuivan tiedon pänttäämistä. Tässä on ikävä ristiriita, sillä lukemalla hankitaan edelleen valtaosa uudesta tiedosta.
Asian voi laittaa omalle kohdalleen. Jos sinä olisit nyt nuori, lukisitko sen enempää kuin kaveritkaan? Arvelen, että minä ainakaan en.
Todennäköisemmin olisin yksi monista pojista, jotka mieluummin pelaavat koneella kuin lukevat kirjaa. En toki ymmärrä noista peleistä, mutta olen monesti kuullut teinin huoneesta riemukasta kiljuntaa kun kaveriporukka, kuka mistäkin päin, on verkossa kokoontunut yhteen pelaamaan. Ja sen ryhmähengen ja onnistumisen tunteen minä ymmärrän.
Kehitystä ei voi pysäyttää. Täytyy toivoa, että lukemisen rinnalle kehitetään muita, yhtä tehokkaita oppimisen kanavia nuorille.
Sillä välin, jatketaan lukemista me, jotka olemme siihen oppineet. Meitä näyttäisi olevan vielä rutkasti tässäkin kaupungissa sen perusteella, että Seinäjoen kirjasto ilmoitti jälleen uudesta lainausennätyksestä.
PS. Näin eilen Apilassa, miten ne kylän nuoretkin nappasivat kirjan käteen, ilman tuskan nujua!