"Me pois­tum­me, mutta pe­ri­kun­ta jatkaa" – Antti Västi muistaa läm­möl­lä aikoja nyt pu­ret­ta­vas­sa so­ta­ve­te­raa­ni­yh­dis­tyk­ses­sä

Antti Västi uskoo, että sotaveteraanien perinne on hyvissä käsissä sen jälkeen, kun aika viimeisistä sisarista ja veljistä jättää.

Kuva: Tomi Kosonen

Seinäjoen Kivipuron Kuusikodin palvelutalossa asuu tyytyväinen mies. Antti Västi, 98, sanoo, että asiat ovat menneet hyvin. Kunnosta kertoo paljon se, että Västi on käynyt kolmen vuoden aikana kuntosalilla yli 900 kertaa.

– Kolmen kuukauden kuluttua tulee tuhat kertaa täyteen. Henkilökunta on puhunut, että siitä saa pullakahvit.

Västi on niitä miehiä, jotka antoivat sodassa isänmaalle parhaita vuosiaan ja myös osan terveydestään. Västi eli vuosikymmenet sotaveteraanina, kunnes lääkäri kysyi, miksi tämä ei ollut hankkinut sotainvalidin papereita.

Kun Västistä sitten tuli virallisesti myös sotainvalidi, hän otti paikan vahvana valtakunnallisena vaikuttajana Sotainvalidien Veljesliitossa. Sitä ennen hän oli toiminut paikallistasolla Seinäjoen Sotaveteraaneissa.

Nyt Seinäjoen Sotaveteraanit ry:n tarina päättyy. Toinen ja viimeinen purkamiskokous pidetään 9.11. Västi esittää kokoukseen liittyvässä päätösjuhlassa veteraanien puheenvuoron. Harva muu veteraani, jos kukaan, enää jaksaa paikalle.

Vaikka Västi keskittyi myöhemmin sotainvalidien asioihin, välit veteraaniyhdistykseen säilyivät hyvinä ja muistot mukavina. Västi pysyi myös Seinäjoen Sotaveteraanien jäsenenä.

– Parhaimmillaan Seinäjoen sotaveteraaniyhdistyksessä oli satoja aktiiveja. Olin johtokunnassa ja retkitoimikunnan puheenjohtaja.

Aktiiveja oli paikallistasollakin satoja

Västi ei tarkkaan muista, milloin lähti veteraanitoimintaan mukaan. Se saattoi venyä 1980-luvun puolelle. Koskenkorvalainen Västi oli muuttanut Seinäjoelle jo 1960-luvun alussa. Retkien järjestämisestä tuli hänelle hyvin mieluisa sarka.

– Teimme retkiä eri puolille Etelä-Pohjanmaata ja myös esimerkiksi maaherran puheille Vaasaan. Kanariansaarillakin kävimme.

Myös presidentti Martti Ahtisaari otti Seinäjoen Sotaveteraanit vastaan. Se tapahtui toukokuussa 1996.

– Ahtisaari tarjosi kahvit. Se oli monelle veteraanille ainoa kerta Presidentinlinnassa. Itse sain kunnian käydä Sauli Niinistön vastaanotolla 6.12.2012. En halua näillä asioilla leuhkia. On vain ollut tuuria.

Västi sanookin toivovansa, että Linnan juhlille pääsisi enemmän tavallisia ihmisiä.

Sotainvalideissa Västi oli vaikuttamisen keskiössä. Seinäjoen Sotaveteraanitkin tekivät esityksiä siitä, miten veteraanien etuja ajetaan, mutta varsinainen työ oli valtakunnallisten järjestöjen tehtävä.

– Silloin valtakunnallisiin tehtäviin oli tarjolla tohtoreita ja maistereita. Olen tyytyväinen miten asioita hoidettiin. Erilaisia ihmisiä ei katsottu karsaasti.

Västi myöntää, että Seinäjoen Sotaveteraaneissakaan ei asioista aina oltu samaa mieltä, mutta kiistat olivat lopulta pieniä, eivätkä ne jääneet hankaamaan henkilösuhteita.

Antti Västi teki 40 vuoden työuran osuuskauppojen palveluksessa. Hän eteni juoksupojasta Sokoksen elintarvikeosaston hoitajaksi.

Kuva: Tomi Kosonen

Kukaan ei sanonut pahasti vasten kasvoja

1960-luvulla Västi keskittyi työelämään. Siihen aikaan veteraani sai Västin mukaan kuulla kaikenlaista – enimmäkseen julkisuudessa tosin.

– Jopa korkealta tasolta tuli kritiikkiä veteraaneille. Mutta ei se samanlaista ollut kentällä. Ei kukaan tullut sanomaan vasten kasvoja, että sotaveteraanit olisivat olleet verenhimoisia.

Pohjalaiset olivat Västin mukaan yhtenä rintamana veteraanien takana.

– Täällä ei ollut minkäänlaista skismaa. Pohjalaiset ovat isänmaallisia ihmisiä.

Västi ei halua lukea itsestään kehuja tai vaadi sankarin kohtelua. Hän ei halua ottaa kantaa politiikkaan, mutta yhden asian hän haluaa itsestään tehdä selväksi.

– Olen isänmaallinen mies.

Västi kuitenkin ymmärtää sen, että aikoinaan häntä nuoremmat ihmiset saattoivat kyllästyä, kun veteraanit toisiaan tavatessaan ryhtyivät muistelemaan sota-aikoja.

– Nuoret saattoivat sanoa, että aina te puhutte sodasta.

Puhuminen vertaisilleen oli veteraaneille tärkeää. Vaikka veljet ja siskot rinnalta ovat vähentyneet, Kivipurossa on yhä useita veteraaneja, joiden kanssa Västi voi tarvittaessa vaihtaa muutaman sanan sota-ajoista. On tärkeää, että lähellä on ihmisiä, jotka todella ymmärtävät mistä oli kyse.

Jalkaväenkenraalin sanat pysyvät mielessä

Västi seuraa uutisia edelleen hyvin tarkkaan. Ne eivät ole yleensä hyviä.

– Ajattelen, miten paljon koko ajan tulee lisää kaatuneita sotilaita ja sotainvalideja. Hyi! Västi puuskahtaa viitaten Venäjän aloittamaan sotaan Ukrainassa.

Västi sanoo, että hänellä on moneen asiaan varmat kannat, mutta ei halua tuoda niitä esille. Sen hän sanoo, että Natoa hän on kannattanut 10–15 vuotta.

Päällimmäisenä hänen mielessään ovat kuitenkin jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanat, jotka korostavat sitä, että Suomea puolustaa ennen kaikkea Suomen kansa.

Västi harmittelee, että Ehrnroothia hän ei koskaan nähnyt ja Gustav Mannerheimin vain kaukaa. Mutta tykistön miehenä hän pitää arvokkaana sitä, että pääsi kuuntelemaan legendaarisen tykistökenraali Vilho Nenosen puheita läheltä.

– Seurasin hänen edesottamuksiaan muutenkin.

Antti Västin vaimo Hilkka joutui kokemaan kotinsa menetyksen.

Kuva: Tomi Kosonen

Västi korostaa sitä, että hänellä on ollut hyvä elämä. Hyvää tuli niin perhe-elämässä kuin työssäkin. Ja Suomi on ollut hyvä ja tärkeä.

– Vaimoni Hilkka oli Kurkijoen tyttöjä, Västi sanoo.

Yli 10 000 asukkaan Kurkijoki jäi sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Vaimo oli siis evakko.

– Tapasin hänet tansseissa, kuten siihen aikaan tavattiin. Pääsin saatille ja siitä se asia saatiin käyntiin.

Yhteistä eloa tuli 70 vuotta.

– Hyvin siinä kerkesi tutustumaan.

Koskenkorvalla syntynyt Västi lähti lokakuussa 1943 alokkaaksi Suomen armeijaan.

– Seinäjoelle mentiin ja sieltä junalla Riihimäelle. Jouduin tai pääsin tykistön viestipuolelle.

Västi myös ehti kouluttaa vuoden 1926 ikäluokkaa. Hän sanoo omien sotakokemustensa jääneen lopulta vähäisiksi. Hän kuitenkin taisteli Kannaksella 1944. Sodan loppuhetkillä hän joutui tapaturmaan, jonka jälkiä sotainvaliditeetti on.

– Arvostan kaikkia veteraaneja. Me poistumme, mutta perikunta jatkaa työtä. Hyviä miehiä siellä onkin jatkamaan.