Viime perjantaina Rollaattorimarssit värittivät katukuvaa koko Suomessa, myös muun muassa Seinäjoella, Kurikassa ja Kauhajoella.
Kyseessä ei ollut vain iloinen ja värikäs kulkue, vaan yhteisöllinen mielenilmaus jokaisen oikeudesta hyvään ja arvokkaaseen vanhuuteen. Marssin viesti oli vakava muistutus päättäjille: Ikääntyvä väestö on voimavara, jota ilman yhteiskuntamme pysähtyisi.
Vanhuskeskustelu kääntyy usein vain kustannuksiin, vaikka korkea ikä on nimenomaan hyvinvointivaltion suuri saavutus. Mitä tapahtuisi, jos ikääntyneiden panos loppuisi?
Mitä, jos jonain aamuna kello 9 omaishoitajat toisivat hoidettavansa hyvinvointialueen portaille ja sanoisivat, etteivät he enää jaksa? Jos vapaaehtoiset lopettaisivat tapahtumien järjestämisen, liikenteen ohjaamisen ja yksinäisten tukemisen? Jos isovanhemmat eivät enää hoitaisikaan flunssaisia lapsenlapsia vanhempien ollessa töissä?
Onko tällaisiin asioihin koskaan varauduttu?
Ikääntyneet ovat veronmaksajia, kuluttajia ja yhteiskunnan näkymätön turvaverkko. Silti heidän pääsynsä palveluihin on usein vaikeaa ja digiesteet rajaavat ihmisiä ulkopuolelle.
Etelä-Pohjanmaa on yksi maan ikääntyvimmistä maakunnista. Eteläpohjalaiset ikääntyneet kokevat yksinäisyyttä. Muistisairaiden määrä kasvaa alueellamme noin tuhannella vuodessa.
Rollaattorimarssi toi esiin sen, että ennaltaehkäisevää työtä on kehitettävä ja palveluiden on oltava saavutettavissa koko maakunnassa, ennen kuin ihmisten toimintakyky heikentyy liikaa ja tarvitaan kalliita palveluja.
Me emme marssineet naamioituina, vaan omilla kasvoillamme. Olimme mukana osoittamassa, että ikääntyneet ovat edelleen toimijoita ja osallistujia.
Toivottavasti viestimme tavoitti viranhaltijat ja päättäjät. Ikääntyneiden hyvinvointiin panostaminen ei ole vain kulu, vaan välttämättömyys koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta.